I like it Spooky

Mekkorevanssi

2012-01-20T14:35:00.000+02:00

Koska olen pahimman luokan velvollisuuspakoilija, päädyin tenttiinluvun sijasta napsimaan lisää kuvia joulun alla esittelemästäni tyllimekosta. Rehellisyyden nimissä on muuten todettava, etten lopulta pukeutunutkaan jouluna kyseiseen mekkoon, vaikka kovasti niin uhosinkin. Perheenjäsenteni typerät joutsenlampi-heitot saivat minut nimittäin muuttamaan mieltäni about kahdessa minuutissa. Leninki saa siis jäädä odottamaan parempia aikoja ja mahtipontisempia karkeloita, mutta tässäpä kuitenkin hieman esimakua:

Ujutin kuviin mukaan myös uutukaisen rintakoruhankintani, jonka tein joulukuisella pikavisiitilläni Helsinkiin ennen risteilylle lähtöä. Kultainen höyhen on peräisin Monkista, ja se hurmasi minut etenkin kolmiulotteisuudellaan. Jostain syystä keräilen tällaisia somia kullansävyisiä rintakoruja, vaikka niille onkin käyttöä vain harvoin.

Velvollisuuksista ja niiden pakoilusta puheen ollen: Muistakaa äänestää! Mua jännittää sunnuntai jo aivan kamalasti.

Vuodenvaihteen kuulumisia

2012-01-06T19:27:00.001+02:00

Pitkä joululoma alkaa hiljalleen lähennellä loppuaan: palasin kotiin Tampereelle pari päivää sitten ja eilen näytin naamaani pitkästä aikaa työpaikallakin. Opinnot puolestaan jatkuvat verkkaisesti ensi viikolla, vaikka tulenkin viettämään yliopistolla tänä keväänä ainoastaan 2-4 tuntia viikossa. Valtavan suuri työmäärä jää siis omalla ajalla kotiin tehtäväksi, joten pikkuhiljaa on otettava itseään niskasta kiinni ja palattava arjen rutiineihin, joihin blogikin eräällä tavalla lukeutuu.

Uusi blogivuosi alkaa siis luontevasti lahjasaldoa purkamalla. Tämä joulu oli varmasti elämäni ensimmäinen, jolloin edes vanhuudenhöperö mummoni ei ollut käärinyt pakettiin mitään järjenvastaista. Onnekseni saamani lahjajoukkio oli siis pieni mutta sitäkin onnistuneenpi: perheenjäsenten paketeistä paljastui käytännöllisiä hankintoja, joita ystävät puolestaan tasapainottivat persoonallisemmilla pikku aarteilla.

Yksi ilahduttavimmista lahjoista oli ystäväni itse askartelema rintaneula, jota koristaa perin sympaattinen potretti Frankensteinin hirviöstä. Myös vanhat kauhusarjakuvat lämmittävät aina kaltaiseni paatuneen kauhufanaatikon sydäntä.

Toinen ystäväni puolestaan yllätti minut A Zombie Ate My Cupcake! -keittokirjalla, joka pitää sisällään toinen toistaan karmaisevampia leivonnaisohjeita. Olin yhtä hymyä paketin avattuani, ja opus tuli minulle täytenä yllätyksenä, koska en ollut tiennyt laisinkaan sellaisen olemassaolosta. Kukapa ei tahtoisi nauttia kuppikakkujaan silmämunilla tai muilla irtonaisilla ruumiinosilla höystettynä?

Rakas toinen puoliskoni taas hemmotteni minua parin hyvän cd-levyn ja Wonder Woman -sarjakuvakirjan voimin. Kumppanini musiikkilahjat ovat aina kovasti mieleeni, sillä hänellä on tapana valikoida minulle sellaisten artistien levyjä, joista hän tietää/uskoo minun olevan kiinnostunut, mutta joihin en ole vielä liiemmin tutustunut (tässä tapauksessa Bauhaus). Musiikkimakuni onkin näin ollen ison kiitoksen velkaa rakkaalleni.

Perheenjäseniltä sain muun muassa mustavalkoista Taika-sarjaa, Marimekon Siirtolapuutarha-kupit sekä täydennystä muumimukien katraaseen. Kiitos vielä kaikille kaikesta! <3

Lopuksi vielä muutama sananen viime vuodesta. Näin jälkeenpäin ajateltuna vuosi 2011 ei ollut erityisen mieleenpainuva tai ainakaan tapahtumarikas, mutta toisaalta se piti sisällään lukuisia pieniä seikkoja, joista sietää olla iloinen. Keväällä painiskelin kandidaatintyöni kanssa ja opiskelin hurjaa vauhtia pysyäkseni tavoiteaikataulussa. Huonon rahatilanteen ja tiukan opintosuunnitelman vuoksi suoritin viimeisiä kursseja vielä kesälläkin. Toukokuun lopulla sinnikäs työnhaku tuotti viimein tulosta ja sain muutaman haastattelukutsun, minkä seurauksena nappasin itselleni aivan mahtavan työpaikan, jossa olen tutustunut äärimmäisen mukaviin ja samanhenkisiin ihmisiin. Vietin kolme kuukautta erossa puolisostani, ja huomasin ikävästä huolimatta pärjääväni ja viihtyväni yksinkin. Kesällä vietin ystävieni kanssa laatuaikaa Lumouksessa, punk-festareilla Puntalassa sekä elämäni ensimmäisessä mielenosoituksessa Slutwalkissa.

Syksyllä päätin, etten enää hukkaa tänä lukuvuonna aikaani epämieluisan saksan opiskeluun, vaan etsin uutta suuntaa sellaisten oppiaineitten parissa, joista olen aidosti kiinnostunut. Niinpä aloitinkin syksyllä uuden sivuaineen, mediakasvatuksen, ja jatkoin sukupuolentutkimusta aineopintotasolla. Muutoin syksy kului kumppanin kanssa burleskiriennoissa ja kauhuleffafestareilla vieraillen. Vielä joulukuussa pääsin vuoden ainoalle, joskin varsin lyhyelle, ulkomaanmatkalle, kun suuntasimme spontaanisti Tallinnaan.

Vuosi kului siis varsin matalalla profiililla, ja suurimmat saavutukset tapahtuivat opiskelu- ja työrintamalla. Menin joillakin elämän osa-alueilla eteenpäin, jotkin pyrkimykset jäivät vielä haaveiksi, ja vältyin onneksi suurilta menetyksiltä. Tarkemmin ajateltuna sellaisen vuoden vähättely ja tyytymättömyys tuntuu aika kiittämättömältä. Ei siis syytä valittaa.

Vuodelta 2012 odotan toistaiseksi etenkin kahta asiaa: helmikuussa koittavaa matkaa Lontooseen sekä elokuista RHCP:n keikkaa. Toivon myös, ettei minun tänä vuonna tarvitse murehtia (kesä)työpaikan löytämisestä, ja että syksy toisi mukanaan elämänmuutoksen uuden pääaineen muodossa (tätä olen tosin toivonut aika monta vuotta :D ). En myöskään panisi pahakseni, mikäli löytäisin tulevaisuudessa enemmän aikaa blogilleni - viime vuosi kun oli sillä saralla varsin hiljainen.

2011-12-24T00:05:00.001+02:00

Valkeata joulua

2011-12-22T01:12:00.000+02:00

Tänä vuonna valkea joulu uhkaa jäädä valitettavasti vain haaveeksi, mutta ainahan voi todellisuuspakoilla vaikkapa kermakakkumekon voimin. Lahjaostosten lomassa iskin silmäni tähän Stockmannin alennusrekistä pilkottavaan tylliluomukseen, ja painuin sovituskoppiin käymään henkistä rajanvetoa siitä, milloin liika on jo liikaa. Lopputuloksen voinettekin arvata. Mekko tullaan siis näkemään ylläni jouluaattona - jos pokkani suinkin vain pitää loppuun saakka.

Brogues!

2011-12-14T20:36:00.000+02:00

Muutama viikko sitten noudin postista soman pilkullisen paketin, joka piti sisällään Topshopista tilaamani nahkaiset broguet. Olin kaipaillut jo pitkään siistejä, matalapohjaisia kenkiä niille päiville, jolloin korot jalassa ei jaksa kalppia eivätkä Dr. Martensitkaan istu asuun, Conversen tennareista nyt puhumattakaan. Valitettavasti olen kuitenkin hyvin nirso kenkien suhteen, eikä hyviä ehdokkaita ole liiemmin tullut vastaan. Myös tätä uutukaista paria kohtaan olin aluksi hivenen skeptinen, mutta onneksi huoleni osoittautui kuitenkin aiheettomaksi ja jalkineet ovatkin pelastaneet minut jo useana päivänä asukriisin partaalta. Vainoharhaisesti kannan kuitenkin hieman huolta mahdollisen isoäiti-vaikutelman vuoksi: pari päivää sitten eräs lapsi nimitti minua kaupungilla mummoksi, ja sen jälkeen on ollut hieman itsetunto koetuksella! :D

Mustaa valkoisella

2011-12-13T21:52:00.000+02:00

Kuluneen syksyn mittaan olen tullut tehneeksi lukuisia vaate- ja asustehankintoja, joista valtaosa on kuitenkin jäänyt täällä blogissa vaille huomiota ajanpuutteen ja äärimmäisen hitaan postausvauhtini vuoksi. Tehtävää olisi ennen joululomalle suuntaamista vielä vaikka millä mitalla, mutta tahdon ensin jakaa kanssanne edes muutaman suosikkijuttuni tyylin saralta.

Asos

Viime kuukausien ostoksiani on yhdistänyt jo keväällä puhjennut kiintymykseni Peter Pan- ja pussy bow -kauluksia ja voimakkaita kontrasteja kohtaan. Yleensä olen karttanut valkoisia vaatteita kuin ruttoa konsanaan, mutta nämä mustavalkoiset puserot sulattivat kuitenkin sydämeni oitis. Ostopäätöstä tehdessäni pähkäilin, sopiiko paitojen väljä leikkaus vartalotyypilleni, mutta tällä kertaa astuminen oman mukavuusalueen ulkopuolelle onneksi kannatti! Eniten puserot miellyttävät silmääni mustaan neuletakkiin ja kapeisiin pillifarkkuihin yhdistettynä, eivätkä ne näyttäne yhtään hullummilta myöskään korkeavyötäröisen hameen kaverina.

Gina Tricot

Löysinpä yllättäen myös uudet irtokaulukset, jotka toimivat oivallisesti vaikkapa helminauhan asemesta. Ällösöpö viritelmä mun mielestä, ja todella helppo tapa muuttaa arkisempikin asu näyttäväksi!

Mikä teidän suosikkijuttunne on pukeutumisessa tällä hetkellä, ja dominoiko jokin toistuva piirre viimeaikaisia hankintojanne? :>

Tietojen kirja

2011-12-11T16:35:00.000+02:00

Tein taannoin työpaikkani takahuoneesta varsin ilahduttavan löydön, kun huomasin nurkassa pölyttyneen laatikollisen 1940-luvulta peräisin olevia oppikirjoja. Tuo Tietojen kirja -niminen kokelma pitää sisällään muun muassa sielu- ja tähtitieteen, ilmailun, historian, piirustuksen ja uskonnon oppeja, eli kyseessä on varsin yleissivistävä kirjakatras. Ihastuin ikihyviksi teosten vanhahtavaan kuvitukseen, ja kun työtoveritkaan eivät vastustelleet, tarjouduin kiikuttamaan pari opusta mukanani kotiin työtilaa viemästä. Erityisesti pidän näistä luonnontieteellisistä ja anatomiaa esittelevistä piirroksista, joten tahdoin jakaa ne kanssanne. Toivottavasti tekin tykkäätte! :>

Ps. Mun mielestä tuo viimeinen kuva on aika karmaiseva... nuo kouristelevat pikku kädet! ^

Kallo + muita koruja

2011-11-25T01:00:00.000+02:00

Jo kauan aikaa sitten totesin blogissani tarvitsevani mustan vaateparteni rinnalle hopeisia tai muuten vain tummasta väriskaalasta erottuvia koruja asujeni piristykseksi. Etsintä on siis ollut käynnissä jo pitkään, ja jahti on käynyt kuumana etenkin näin talven kynnyksellä, jolloin pukeutumiseni on melkoisen mielikuvituksetonta. Kaupat toki ovat koruja pullollaan, mutta jostain syystä oikein mikään ei tunnu mieleiseltä. Viime viikkojen aikana olen kuitenkin onnistunut viimein tekemään muutamia mukiinmeneviä hankintoja korukavalkadini täydentämiseksi.

Linnunkalloriipuksia olin katsellut jo pitkään sillä silmällä, mutta sen oikean löytäminen kestikin hyvän tovin. Etsyssä kalloja on runsaasti saatavilla esimerkiksi hopeisina, mutta omaa silmääni miellytti lopulta kaikkein eniten tämä luunvalkoinen harakan pääkallo. Etsy.comin valikoimasta löytyi myös oikeista eläimen luista väsättyjä koruja, mutta moiset ovat jopa minun makuuni aivan liian karmivia. Mitä mieltä te olette, ylittääkö aidon kallon käyttäminen koruna jo hyvän maun rajat?

Asokselta taas löysin muutama viikko sitten varsin näyttävät korvakorut, joiden ajattelin muodostavan oivallisen parin uutukaisen kalloriipukseni kanssa. Kyseessä on siis suuret, hieman unensieppaajaa muistuttavat kyhäelmät mustilla sulilla höystettynä.

Löysin myös helpotusta pahimpaan hopeannälkään Gina Tricotista hankkimani niittikorviksen ja ohuista ketjuista koostuvan rannekorun muodossa. One Wayn jämähyllystä puolestaan bongasin tuon kynttä muistuttavan Cheap Mondayn sormuksen, joka kaipaisi kaverikseen vielä pari kivaa korua. Netistä olen vilkuillut muutamia aitohopeaisia vaihtoehtoja, mutta koska olen todella huono käyttämään sormuksia, epäröin niihin sijoittamista. Saapi vihjata, mikäli jollakulla on tiedossaan hyviä sormuskauppoja! :)

Olin juuri aikeissa toivottaa teille oikein mukavaa maanantaita, kunnes muistin tänään olevan torstai (tai itseasiassa perjantai). Niinpä lieneekin viisainta etten kirjoita enää sanaakaan, vaan suuntaan unten maille keräämään energiaa viikonlopuksi: tänään on nimittäin erään kahdeksansivuisen esseen deadline, enkä ole kirjoittanut vielä sanaakaan. Toivottavasti teillä on kivempi viikonloppu tiedossa sillä välin, kun muumioidun läppäriäni syvän ahdingon vallassa naputellen! :>

Cinemare!

2011-11-16T14:25:00.001+02:00

Minulla on usein pakonomainen tarve pyrkiä mahduttamaan aikatauluuni kaikki mahdollinen kiva, vaikkei siihen todellisuudessa olisikaan aikaa taikka resursseja. Niinpä suuntasin perjantaina puolisoni kera entiseen kotikaupunkiimme Joensuuhun sikäläistä kauhuelokuvayötä viettämään, koska edes kiireen keskellä en tohtinut luopua vuotuisesta perinteestämme (tämänkertainen Cinemare oli järjestyksessään jo neljäs, johon otimme osaa - miten aika voi kulua näin nopeasti!?). Viime hetkeen saakka osallistumisemme tapahtumaan vaikutti hyvin epätodennäköiseltä, koska emme onnistuneet samaan yöpaikkaa ja myöhästymisemme ensimmäisestä elokuvasta oli väistämätön. Päätimme kuitenkin järjenvastaisesti matkata iltajunalla itään ja viettää yömme elokuvateatterin lämmössä valkokankaalla roiskuvasta verestä nauttien.

Aloitimme elokuvamaratonimme uutukaisella Lovecraft-filmatisoinnilla Whisperer in Darkness, joka olikin tarinana minulle jo entuudestaan tuttu. Se oli illan elokuvista ainoa, jolta olin ennakkoon odottanut taattua laatua, ja sitä myös onnekseni sain - kyseinen leffa kun oli perin sympaattinen, tunnelmaltaan onnistunut ja visuaalisestikin varsin viehättävä. Seuraavana vuorossa oli John Carpenterin The Ward, jolta olin odottanut kieltämättä huomattavasti enemmän (ottaen huomioon, että kauhun kestosuosikki Halloween lukeutuu ohjaajan ansioihin). Mielestäni pätkä oli kuitenkin varsin epäuskottava jopa kauhuelokuvaksi, eikä juonikaan loistanut omaperäisyydellään. Plussaa kuitenkin äärimmäisen etovan näköisestä ruumiista, joka toimitti leffan pahiksen virkaa. Sisäsiittoisista maalaisista kertova Inbred vastasi oikeastaan täysin odotuksiani, joskin odotukseni kyseistä filmiä kohtaan olivat hyvin vähäiset. Tämä ei ole kuitenkaan yksiselitteisen negatiivinen seikka, sillä usein tulen katsoneeksi kauhua odottamatta saavani siitä mitään sen kummoisempaa irti - onpahan ainakin mukava sitten yllättyä positiivisesti, mikäli jokin elokuva sattuu olemaan oikeasti hyvä. Muihin genreihin en kylläkään osaa soveltaa tätä periaatetta. Muutenkin Inbredin kaltaiset kauhukomediat onnistuvat vain harvoin aidosti naurattamaan minua, huvittamaan toisinaan kylläkin. Alunperin en ollut laisinkaan kiinnostunut viimeisenä esitettävästä Hobo with a Shotgun -elokuvasta, mutta yöpaikan puutteessa tulimme ostaneeksi liput siihenkin. Yleensä Cinemaren viimeisin leffa on tavannut olla näkemykseni mukaan melkoisen päätöntä kamaa, joten oletin, etten menettäisi mitään vaikka nukahtaisinkin viimeisen esityksen ajaksi. Yllätyksekseni elokuva olikin äärimmäisen sympaattinen tarina kodittoman vanhuksen ja nuoren prostituoidun naisen ystävyydestä, ja taisipa se sisältää jonkin moraalisen opetuksen ja yhteiskuntakritiikin siemenenkin kaiken sen haulikolla räiskimisen ohessa. Niisk, kuinka liikkistä! :'>

Leffaputki loppui viimein aamukahdeksan aikoihin, eli juuri sopivasti ennen ensimmäisen Kuopioon menevän bussin lähtöä. Matkalla riipaisin parin tunnin unet ja suuntasin perille päästyäni reippaana suoraan mummolaan. Pelkäänkin, että patoutunut univelka iskee vielä viiveellä ja koomailen zombina koko loppuviikon kun pitäisi kirjoittaa luentopäiväkirjaa feministisen kirjallisuuden klassikoista ja rustata essee äitiydestä instituutiona. Plaah!

Kauhua ja kiusoittelua

2011-11-10T22:31:00.000+02:00

Kuten kaikki varmasti tietävätkin, allekirjoittaneen suosikkijuhlaa eli halloweenia vietettiin toissaviikon vaihteessa. Meidän kotitaloudessamme kurpitsajuhlan vietto aloitettiin perjantaina, jolloin suuntasimme Horror & Tease -show'hun. Kotiuduin töistä vasta kuudelta, joten päätin vastentahtoisesti olla tavoittelematta erityisen näyttävää asua, jottei etkoilu menisi turhaksi stressaamiseksi ja kiirehtimiseksi. Harmittaa kyllä kun ei ollut aikaa väsätä kunnon kauhumaskia! :< Koska puolisonikin tuskaili oman asuvalintansa kanssa, ehdotin että pukeutuisimme vaatimattomasti mutta yhtenevästi army-teemaa mukaillen, siihen kun löytyi sopivaa kampetta kumpaisenkin vaatekaapista.

Pahoittelut blogihistoriani kenties surkeimmista asukuvista! Pääsin kuvaamaan vasta kahdeksan jälkeen, joten luonnonvalo oli auttamatta poissuljettu vaihtoehto. Normaalisti kuvaan iltaisin kylpyhuoneemme valossa, mutta koska kylppärin luottolamppu paloi noin neljä viikkoa (!) sitten, en voinut turvautua siihenkään. Ei siis auttanut muu kuin kiivetä vaatehuoneen tuolille katonrajaan kameran ja käsipeilin kanssa, että sain edes nuo tissivoittoiset, rakeiset otokset aikaiseksi.

Ylläni oli siis maastonvihreä Lip Servicen minimekko, jonka vuoksi itseasiassa aikoinaan kirjauduin Ebayn käyttäjäksi. Petite-koko ei enää imartele minua kuten about viisi vuotta sitten, mutta ajattelin, että halloweenina saa olla vähän härski enkä antanut rintavarustuksen kohdalta rakoilevan vetoketjun häiritä menoa. Päälaelleni taas päätyi keikkumaan suikka. Rakkaalla puolestaan oli yllään Saksan armeijan kauluspaita, pillifarkut sekä maiharit, ja onnistuinpa pingottamaan henkselinikin hänen harteilleen. Vielä on onneksi matkaa niihin yhteneviin tuulipukuihin.

Vaatimattoman laittautumisen päätteeksi suuntasimme siis Iskelmä Baariin tasselien täyteistä iltaa viettämään. Tapahtumassa yhdistyi kaksi kovinta kestosuosikkiani - kauhu ja kaunis burleskiestetiikka - joten viihtymiseni oli taattu. Olen vieraillut pariin otteeseen sirkusta ja burleskia yhdistävissä tapahtumissa, mutta tällä erää tarjolla oli astetta säväyttävämpää sideshow-meininkiä: lavalla muun muassa kannateltiin kymmenten kilojen edestä painoja nännien varassa, hakattiin nauloja nenään vasaralla, nieltiin miekkoja ja pisteltiin neuloja ihon lävitse. Riemukseni ennennäkemättömiä esiintyjiä löytyi myös burleskirintamalta, sillä esimerkiksi Itty Bitty Tease Cabaretin tyttöjen lavaesiintymistä en ollut vielä aikaisemmin päässyt Tampereen burleskiriennoissa todistamaan. Perin onnistunut ilta siis kaiken kaikkiaan! Ainoa miinus tulee tuosta ankeasta Iskelmä Baari -logosta, joka kummitteli visuaalisesti viehättävien esitysten taustalla. Kyllä ne Klubin punaiset samettiverhot on kuitenkin tunnelmaltaan aivan toista luokkaa! :P

The Baron

Cherrie A. Dorable

Itty Bitty Tease Cabaret

Lucky Hell

Halloweenin vietto jatkui myös lauantaina kodin ulkopuolisella aktiviteetilla. Ensiksi suuntasimme aterioimaan American Dineriin, jossa vierailusta taitaa olla muodostumassa meille jokavuotinen perinne - se halloween-koristein verhoiltu 50-luvun miljöö kun saa minut hykertelemään ihastuksesta kerta toisensa jälkeen. Jälkiruoaksi kumosimme tuopilliset ravintola 931:ssä mykkäkauhuelokuvia samalla silmäillen.

Illan asun kokosin simppelisti mustasta luottomekosta, itsetehdyistä tasselikorviksista, korulippaan kätköihin vuosikausiksi unohtuneesta chokerista ja hiljattain hankkimastani neuletakista. Neuleesta en saanut valitettavasti parempaa kuvaa, mutta se on kauttaaltaan tuollainen pitsimäinen, kuten hihoista näkyy. Harkitsin tuon takin hankkimista viikkokausia, mutta onneksi lopulta päädyin tilaamaan sen. Neule on nimittäin mainio lisä tavanomaisenkin asun kruunaamiseksi, ja jostain syystä se on mielestäni helpommin lähestyttävä kuin ne lukuisat pitsipuserot, joita näin pikkujoulusesongin aikaan on kaupat tulvillaan.

Kotimatkalla oli pysähdyttävä ikuistamaan Kehräsaaren kauneus.

Sunnuntai kuluikin sitten valitettavasti koulutöiden parissa ja iltaa vietimme silmämunia syöden ja kauhua katsellen. Myös pyhäinpäiväviikonloppu oli tarkoitus alunperin viettää samoissa merkeissä, mutta sisareni vierailu Tampereella toikin muutoksen suunnitelmiimme. Tänä vuonna halloween jäi siis omalta osaltani harmillisen lyhyeksi, kyltymätön kurpitsajuhlija kun olen. Huomenna olisi kuitenkin tarkoitus suunnata Joensuuhun Cinemare-kauhuleffafestareita viettämään, ja ensi viikolla vuorossa on tapahtuman Tamperelainen vastine, Cinemadrome. Lienee siis viisainta suunnata vällyjen väliin, että jaksaa katsella elokuvia läpi seuraavan yön. Kivaa viikonloppua kaikille!

Hyytävää halloweenia kaikille!

2011-10-30T16:01:00.000+02:00

Karmaisevaa kurpitsajuhlaa koko lukijakunnalle ja iso tervetuliaistoivotus uusille seuraajilleni, joita on vähäsanaisuudestani huolimatta siunaantunut oikein ilahduttava määrä! Omia halloween-kuulumisiani kertoilen teille tuonnempana, koska joudun uhraamaan tämän illan huomiseen tenttiin valmistautumiselle. Värjyvää viikonvaihdetta! <3

Circus meets Burlesque - again!

2011-09-11T21:49:00.000+03:00

Tampere on toimittanut kotikaupunkini virkaa nyt jo vuoden päivät, ja asuinkaupungin vaihto on mahdollistanut uusien, vuotuisten perinteiden synnyn. Yksi noista orastavista perinteistä on Circus meets Burlesque -tapahtuma, jossa pyörähdimme eilen puolisoni kanssa viimevuotiseen tapaamme. Osallistumisemme kyseiseen ilonpitoon oli vaakalaudalla aivan viime hetkeen saakka, sillä mukavuudenhaluni oli vähällä viedä voiton: vuoronperään koulun penkillä ja työpaikalla vietetyn viikon jälkeen peiton alla punaviinilasillisen kera vietetty kauhuleffamaratoni tuntui glitterpilveä ja pöllyäviä höyhenpuuhkia houkuttavammalta ajatukselta. Onneksi tulin kuitenkin järkiini ennen kuin oli liian myöhäistä, joten pienen puunauksen päätteeksi suuntasin Klubille tasseleita bongailemaan.

Myös potentiaalinen vaatekriiseily nakersi juhlatunnelmaani - minulla kun on paha tapa ottaa turhaa stressiä pukeutumisen suhteen, mikä hankaloittaa kemuista nauttimista. Tällä erää vaatehuoneesta olisi kuitenkin löytynyt yllätyksekseni jopa liikaa päällepantavaa, ja asustaminenkin oli vähällä riistäytyä käsistä. Ylleni valikoitui röyhelöhelmainen mekko, pitsisukkahousut, rintakorulla höystetty helminauha, timanttikoristellut irtoripset sekä höyhenhiuspanta, kunnes puolisoni lopulta totesi, että nyt taitaa jo riittää.

Laittautumisen ohessa virittäydyin juhlatunnelmaan The Best of Burlesque -kokoelmalevyn säestyksellä.

Tapahtuman anti oli jälleen kerran aivan tavattoman upea, ja hymy oli herkässä koko illan. Välillä piti kikatella ihan ääneenkin, kun Lola Vanilla heilutteli lavalla kolmea keinotekoista rintaansa tai kun Erkki Kyylän jäyhä olemus hykerrytti nauruhermojani. Tässä tapauksessa kuvat kertonevat enemmän kuin tuhat sanaa, joten ohessa on hieman illan kuvasaldoa.

LouLou D'Vil

Leila Halkeama ja käsittämättömän upeat vesiväripastiesit

Fräulein Frauke

Sir Willy Waterlily

Lola Vanilla

Tänään pistäydyimme heti aamutuimaan Ofelia Marketissa, josta sain tiedon vasta eilen illalla. Pukeutumisessani pitäydyin yhä eilisessä värimaailmassa eli puuterin ja mustan lyömättömässä yhdistelmässä. Ofeliasta ei harmikseni löytynyt kotiinviemisiä, mutta herkuttelu Vohvelikahvilassa kompensoi materiaaliset menetykset mennen tullen.

Nyt pitää rientää elokuvaillan viettoon, mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Mekko mun yllä ei tarkoita 'kyllä'!

2011-09-05T10:00:00.007+03:00

Pitkän blogihiljaisuuteni aikana ei ole tapahtunut paljoakaan mainitsemisen arvoista. Eilen valotin teille kuitenkin hieman heinäkuun lopun aktiviteettejani, ja nyt olisi vuorossa kuvapainotteinen katsaus elokuun alusta, jolloin löysin työntäyteisestä kalenteristani parin päivän rakosen ja suuntasin kyläilemään ystäväni luokse Helsinkiin. Vierailu piti sisällään paitsi tietenkin laatuaikaa ystäväni seurassa, myös pikaisen katsauksen pääkaupungin ostostarjontaan, pilkkuun saakka DTM:ssä vietetyn baari-illan sekä osallistumisen paljon mediahuomiotakin herättäneeseen SlutWalk-tapahtumaan. Tampereen ZombieWalk jäi minulta tällä erää välistä kun rakkaan kotiinpaluu sattui samalle päivälle, mutta sille kaikkein tärkeimmälle marssille pääsin onnekseni osallistumaan.

Lutkamarssin teemasta voisin kirjoittaa vaikka kokonaisen esseen, mutta uskon kuvissa vilahtavien banderollien tiivistävän melko kattavasti oman näkemykseni aiheesta. Niinpä tyydyn toivottamaan koko lukijakunnalle kivaa ja kaikenlaisesta häirinnästä vapaata alkuviikkoa!

Punk elää Puntalassa

2011-09-04T17:04:00.000+03:00

Huh, kulunut kesä on ollut tyystin toisenlainen kuin olin osannut etukäteen odottaa: keväällä uumoilin tappavani koko kesän aikaa vailla mielekästä puuhaa, mutta "loma" kuluikin mainiosti 40-tuntista työviikkoa tehdessä ja viikonloput ystävien kanssa seikkaillessa. Heinäkuun lopulla seikkailuni suuntautui Tampereelta 10 km päähän Lempäälään, tarkemmin sanottuna Puntala-rockiin, minne mukavuudenhalustamme huolimatta pystytimme ystäväni kanssa telttamme ja siemailimme viiniä pahvimukeista punkin pauhatessa taustalla.

Festareille sonnustauduin uutukaiseen farkkuliiviini ja Coffinshakersin paitaan, joka yllätyksekseni sai tapahtumassa myös kehuja osakseen. Liivi tosin kalpeni kaikessa vaatimattomuudessaan muiden lajitovereittensa rinnalla - punk-kansan farkkuliiveissä kun oli huomattavasti enemmän niittejä, kangasmerkkejä ja vaivannäköä. Pieni inspiraationpoikanen jäikin tuolta Puntalasta mieleeni kytemään, joten uusi liivikyhäelmä siintää jo kirkkaana tulevaisuudensuunnitelmissani!

Oheisella, mutaista tennaria esittävällä otoksella ei sinänsä ole varsinaista itseisarvoa tahi mitään järkeenkäypää funktiota postauksen kannalta. Rehellisyyden nimissä julkaisen sen kuitenkin vastapainona lukuisille korkokenkäkuvilleni.

Vasta jälkeenpäin hoksasin suojelleeni kameraani potentiaalisilta pitkäkyntisiltä niin fanaattisesti, etten tullut ottaneeksi ainuttakaan kuvaa artisteista tai yleisestä festarimeiningistä. Lähestulkoon kaikissa minusta otetuissa kuvissa taas näytän hymyilevältä nenäapinalta jolla on massiiviset silmäpussit, joten yllä näkyvä otos on ainoa kriittisen seulani läpäissyt dokumentti festari-minästä.

Lopuksi todettakoon vielä, että kivaa oli. Puntalassa oli äärimmäisen rauhallinen ja leppoisa meno, joten suosittelen kyseisiä kemuja lämpöisästi kaikille, joiden korvat vain suinkin punk-mussiikkia sietävät.

She's got that morbid sheen, yeah, she's my graveyard queen

2011-07-22T22:27:00.001+03:00

Viime sunnuntaina tuumailin kuinka sitä lepopäivänsä oikein pyhittäisi. Tahdoin tehdä jotakin kivaa ja kehittävää, jolle arkisin vain harvoin liikenee aikaa, joten kaivelin maskeerausvälineistöni esiin ja kokeilin jo pitkään mielen päällä pyörinyttä zombimeikkiä. Olen joutunut luopumaan aikeesta jo monet kerrat, lateksikerroksen levittely iholle kun ei ole liiemmin helteellä houkutellut. Nyt kuitenkin uhrasin hankkeelle parituntisen, ja tässäpä lopputulos:

Meikki syntyi jälleen kerran Grimasin ja Graftobianin tuotteita käyttäen, ja löytyypä kasvoilta myös nenäliinan riekaleitakin, joitten avulla nuo ruhjeet on rakennettu. Tuo otsassa napottava lateksimöykky pyrkii jäljittelemään luodinreikää, mutta kuvissa sen syvyysvaikutelma välittyy melko kehnosti. Tyytymättömyyttä lopputulokseen aiheutti eritoten näkyviin jääneet lateksinrajat, mutta koska kyseisen aineen levittäminen herkälle silmänympärysiholle ei ole järin viisasta, ei voi mitään. Niinpä jätinkin reunat tarkoituksella hieman repaleisiksi ikään kuin poiskuoriutuvan ihon tapaan. Eihän tuo lopputulos mikään 10+ ole, mutta hei, eihän kukaan ole seppä syntyessään. Minkähän monsterin sitä seuraavaksi loisi?

We gotta party! It's partytime!

2011-07-21T00:18:00.001+03:00

Postaaminen on siirtynyt syystä tai toisesta aina päivällä eteenpäin siten, että Lumouksesta onkin pian tullut kuluneeksi jo pari viikkoa. :0 Syynä ajantajuni katoamiseen lienee sekä uusi työni että myös harvinaisen vilkas seuraelämä, josta käy kiittäminen paria Tampereella vieraillutta ystävääni. Tässäpä olisi nyt kuitenkin vihdoin ja viimein suuntaa antava katsaus elämäni neljännen Lumous-viikonlopun kulusta!

Perjantaina olin töissä miltei puoli seitsemään saakka, minkä jälkeen riensinkin suoraan ystävääni vastaan ja kaupan (lue: Alkon) kautta kotiin. Meistä kumpainenkaan ei ollut parhaassa iskussaan hellepäivän jälkeen, eikä kiireaikataulussa laittautuminenkaan olisi liiemmin houkutellut. Korsetti oli pukeutumisen suhteen ehdottomasti poissuljettu vaihtoehto piinaavan kuumuuden vuoksi, enkä muutenkaan jaksanut stressata asusta enemmälti. Toki olisi ollut mukava kiskoa parhaat päälle edes kerran vuodessa, mutta viihtyvyys oli niissä olosuhteissa silti tällä erää se tärkein prioriteetti. Asu koostui siis simppelisti Gina Tricotin raitamekosta, kiiltonahkalaukusta sekä epämääräistä harakanpesäkampausta koristavasta verkkopäähineestä. Heti Klubille päästyämme Yle olisi kovasti tahtonut haastatella meitä, mutta kieltäydyimme kohteliaasti ehdotuksesta - minulla nimittäin olisi tuskin ollut mitään kovinkaan järkevää vastausta kysymykseen "miten harjoitatte gotiikkaa". o_0

Lauantaina pyörähdimme Dark Marketissa, joka oli kyllä aikaisempiin vuosiin verrattuna perin köykäinen, joten mitään ei tarttunut mukaan. Illalla edessä oli jälleen kerran se iänikuinen pukeutumiskriisi, ja hellehuuruissani päädyin kiskaisemaan ylleni uutukaisen kukkaleninkini, jonka olin suunnitellut alun perin laittavani vasta sunnuntain gothnicille. Tukkaan virittelin toispuoleisen letin ja nakkelin muutaman orkidean sitä piristämään. Ei sitten muuta kuin terassille! Katsastin toki myös illan artistit, joille taputtelin riemukkaasti siiderilasi kädessäni. No, pysyipä ainakin tahmaisten siiderisormien ansiosta kirjekuorilaukku tiukasti otteessa tanssilattialla. :D

Kateeksi käy, kun kaveri on noin kalvakka! ^

Tässä taitaa olla koko tapahtuman ainoa suht. onnistunut otos artisteista. Larva heitti kyllä perin mainion keikan, eikä muissakaan esiintyjissä moittimisen sijaa liiemmin ollut. Itsehän menen Lumoukseen yleensä löytämään uusia bändejä, eli sinänsä esiintyjälistalla ei ole ratkaisevasti merkitystä. Ja vaikka joku artisti ei hyväksi paikan päällä osoittautuisikaan, on valtaosa illan aikana soitettavasta musiikista ollut aina minulle mieluista.

Sunnuntaina suuntana oli Näsinpuiston Gothnic, jolle lähdimme nauttimaan energiajuomaa ja Dracula-pillereitä.

Illalla olikin sitten The End -klubin vuoro, jonne pukeuduin kynähame+toppi -yhdistelmään. Myös anatomisesti korrekti sydänriipus pääsi paistattelemaan miltei paljaan rintavarustuksen tietämille. Meno lopetusklubilla oli aivan tajunnanräjäyttävän energinen, mutta itse valitettavasti koomasin valtaosan ajasta lämpöhalvauksen partaalla. Ensi vuonna pääsen sitten toivottavasti virkeämmällä asenteella mukaan. :)

Kootut kesäkuulumiset

2011-07-07T18:53:00.000+03:00

Edellisestä postauksesta on aivan huomaamattani vierähtänyt niin pitkä aika, että kuvia on kuluneen kuukauden varrella kertynyt kamerani kätköihin varsin mittava määrä. Koska en tiedä, mistä kuulumisvyyhtini purkamisen aloittaisin, ymppään olennaisimmat aiheet samaan pakettiin. Yleensä tosin pyrin visuaaliselta ilmeeltään yhdenmukaisiin postauksiin, mutta menkööt nyt tämän kerran!

Kesäkuun alkupuolisko kului sukkelasti työhaastattelujen ja tenttiinluvun merkeissä, ja juhannukseksi pyrähdin Itä-Suomeen liki kahden viikon visiitille. Aika kului niin mökillä, mummolassa kuin ystävien kanssa terassillakin. Kotiseutumatkalla pukeutuminen koostui pääasiassa pillihousuista ja tunikasta, ja asujen kuvaaminen oli lopputuloksesta päätellen perin kömpelöä puuhaa.

Yllä olevissa kuvissa näkyy muuten viime kesänä Boohoo.comista tilaamani kumiavokkaat, jotka ovat osoittautuneet aivan korvaamattomiksi! ^

Kesäpukeutumiseni on ollut viime aikoina melkoisen tylsää ja noudatellut pillihousut+printtipaita/ korkeavyötäröinen hame+näyttäväkuosinen toppi -linjaa. Normaalistihan en ole laisinkaan housuihminen, ja nytkin pillihousuille mahdollisuuden annettuani kelpuutan yläosaksi vain kolme paitaa. :D Yksi niistä on tämä Kissanaisen kuvaa kantava ihastus, joka ylläni tulen aina hyvälle tuulelle. Tulin kaivaneeksi myös huivikavalkadini esille komeroni perukoilta, joten viime päivinä olen koristanut päänuppiani erilaisin kangaskaistalein. Minulle huivit ovat tosiaan jostain syystä kesäasuste, joten nyt pitää ottaa niistä ilo irti.

Kesäkuiset työhaastattelut poikivat minulle varsin mainion pestin, jossa aloitin maanantaina. Tiistaina lähdinkin katsastamaan, josko löytäisin jotakin työpaikalle kelpaavaa vaatetta. Suurimpien ketjujen tarjonta oli minulle melkoinen pettymys: vaatteiden ulkonäössä ei sinänsä ole valittamista, mutta mallit ja leikkaukset ovat omalle vartalotyypille sopimattomia. Spirit Storesta nappasin kuitenkin mukaani pilkuin ja rusetein koristellun mekon, joka on jokapäiväiseen käyttöön soma mutta sopivan simppeli.

Kotimatkalla pyörähdin pitkästä aikaa Nitrobabessä ja rakastuin palavasti tähän Hell Bunnyn mekkoon. Arvelin ihastukseni karisevan sovituskopissa, mutta toisin kävi kun mekko sujahti päälle vaivatta ja istui ylleni varsin mallikkaasti. Pidän etenkin mekon värimaailmasta, joka on raikas muttei kuitenkaan liian vaalea tai hempeä makuuni. Ensi silmäyksellä leninki näyttää tavanomaiselta, romanttiselta kukkamekolta, mutta lähemmän tarkastelun tuloksena ruusujen lomasta paljastuukin pääkalloja ja muuta mukavaa. Patistin itseni pukeutumaan mekkoon tänään lähikauppaan lähtiessäni, ja se osoittautuikin täydelliseksi helleasuksi: näyttävä vaan ei juhlava - nappiostos siis! :)

Avopuolisoni kanssa teimme hiljattain hieman suuremman hankinnan ja ostimme hänen isoäidiltään mustan Smeg-jääkaapin, kun hänellä oli sellainen tarpeettomana. Parastahan tässä on se, ettei kaappi mahdu nykyiseen asuntoomme, mutta onpahan jo valmiina. Hivenen hölmö hankinta ehkä, mutta kaapin oikea hinta on mielestäni aivan liian korkea.

Eilen heräsin aamulla jo viideltä ehtiäkseni töihin tekemään 11-tuntisen työvuoron, jonka päätteeksi selvisi, että olin saanut toilailuillani aikaan jäätävän suuren kassaeron, jota selviteltäessä koko henkilökunnan työpäivä venyi yli puolella tunnilla. Voinette siis arvata, ettei mielialani ollut kotiin päästessäni järin korkea. No, onnekseni puolisoni lähettämä syntymäpäivälahja oli saapunut postin mukana. Paketista paljastui muun muassa 45 Graven levy, ja johan taas hymyilytti! Kiitokset vielä armaalle <3 Tänään kävin sitten läheisessä levykaupassa korjaamassa parempaan talteen uusimman Depeche Moden albumin, joka pyörii parhaillaan soittimessa viidettä kertaa peräkkäin. Kyllä nyt kelpaa!

Pääasiallinen syy levykaupassa asioinnille oli kuitenkin Lumous-lippujen ostaminen. Koko viikonvaihde vierähtääkin siis ystäväni vierailun ja hyvän musiikin merkeissä. Onkos lukijoiden joukossa Lumoukseen osallistuvia?

We're happy here in the happy house

2011-06-09T18:05:00.000+03:00

Sainpas viimein haalittua kasaan riittävästi kuvamateriaalia jo kauan lupailemaani kotipostausta varten! Tässäpä siis pieni kurkistus Tampereen keskustassa sijaitsevaan kaksioomme.

Aloitan asuntokierroksen loogisesti eteisestä, joka on sisustettu kontrastirikkaasti mustalla, valkoisella ja punaisella. Jättimäisen koristekuvioidun peilin rinnalta löytyvät saksalaisen ekspressionismin klassikkoelokuvat postikorttien muodossa, mikä antaa vierailijoille vihiä huoneistoa asuttavasta germanistipariskunnasta. Samalla kortit toimittavat matkamuiston virkaa, sillä ne ovat peräisin viime kesänä tekemältämme matkalta Berliiniin.

Alun perin aikomuksenamme oli sisustaa olohuone samaa värimaailmaa suosien kuin eteinenkin, mutta uuden asuntomme ruskeat seinät toivatkin väistämättä muutoksen suunnitelmiimme. Niinpä sisustuksemme pääpaino onkin murretuissa sävyissä, joista olen kyllä oppinut olosuhteiden pakosta pitämään kovastikin.

Sisustuksessamme on melko tasaväkisesti uutta, vanhaa, itse tuunattua ja kierrätyskeskuksesta löydettyä irtaimistoa.

Kehykset saivat täytettä vuoden 1938 aikakauslehtien sivuista. Etenkin tuo yllä näkyvä "muotikirje Saksasta" oli niin hykerryttävä, että se ansaitsi päästä näytille:

"Berliinin lukemattomien muotisalonkien ja tavaratalojen suuret näyteikkunat luovat osaltaan kesäistä värikkyyttä suurkaupunkiin siroitellen sen valtakatujen jyrisevään rytmiin runsaasti kukkaistarhamaista loistettaan."

Puoliso puolestaan tykästyi tuohon 30-luvun sarjakuvien piirrostyyliin.

Elävät kuolleet tanssitytöt verkkosukkineen ja veriroiskeineen päätyivät olohuoneen seinää säväyttämään. ^

Uusi sohvamme sai kaverikseen vintagehenkiset tyynyt, jotka saapuivat vasta pari päivää sitten Ellokselta.

Parantumaton purnukkakeräilijä kun olen...

Makuuhuonetta koristavat lukuisat violetista lasitavarasta koostuvat sommitelmat.

Ja jos luulitte, että ruskeat seinät olivat karmaisevat, katsokaapa näitä makkarin oransseja kammotuksia! Onneksi makuuhuoneen sisustus koostuu tummasta puusta, mustasta raudasta ja violetinsävyisistä tekstiileistä, joten lopputulos on ihan siedettävä. Valoa huoneessa ei ole sitten juuri nimeksikään, mikä välittynee ikävä kyllä kuvien laadusta.

Räpsyripsiset maatuskat polka dot -huiveineen ovat saamani tuliainen itänaapurista.

Edgar päätyi raameihin.

Pienimuotoinen kotikirjastomme.

Vaatehuoneessa vallitsee sotilaallinen kuri ja järjestys.

Yltiösöpö tarjoilupömpeli oli pakko korjata parempaan talteen läheisen sisustusputiikin poistomyynnistä. Keittiön sijasta se päätyikin vaatehuoneeseen korujani kannattelemaan.

Ja jotta myös kylpyhuone olisi tässä postauksessa edustettuna, vilautanpa vielä pin-up-henkistä ensiapulootaani.

Toivottavasti piditte pikku visiitistä kotikolooni!

Cherry Blossom

2011-06-08T00:21:00.000+03:00

Parisen viikkoa sitten havahduin huomaamaan kotini nurkilla kukkineen, kesäsateen piiskaaman kirsikkapuun kauneuden. Onneksi toimin itselleni epätyypillisellä tavalla ja kaivoin kamerani esiin jahkailematta aikaakaan siitäkin huolimatta, että näytin varmasti perin hoopolta Koskikeskuksen liepeillä kirsikan kukintoja zoomaillessani. Muutama päivä sitten noiden samaisten puiden ohitse kulkiessani huomasin kukkien olevan jo mennyttä. Kerkesinpäs napata palasen kauneinta kesää!

Show a leg Girls!

2011-06-07T00:15:00.000+03:00

Tiedättekö sen tunteen, kun sattumalta löytää taiteilijan, joka tuntuu lukeneen ajatuksesi ja toteuttaneen ne visuaalisessa muodossa? Itse törmäsin yhteen heistä hiljattain Etsyn taidetarjontaa ihaillessani. Andrea Kettin työt ovat tulvillaan toinen toistaan sykähdyttävämpiä femme fatale -hahmoja upeine asuineen, ja erityisesti taideteosten pin-up -henkisyys ja kauhuvivahteet ovat kovasti mieleeni. Niinpä naputtelin tilauksen menemään, ja eilen posti sitten viimein kantoi ovelleni taidetta tulvivan paketin, jossa olikin yllätyksekseni mukana myös hieman ekstralahjuksia.

Virnistelin ihan urpona jo pelkästään tuolle donitsiteipille, saati sitten paketin varsinaiselle sisällölle!

Merihenkinen kortti piti sisällään taiteilijan tervehdyksen.

Yllätyslahjana paketista kuoriutui myös tämä ällösöpö kakkukortti, ja jostain syystä tuon soman raitapaperin uumenista löytyi myös ylläolevan kuvan kaltainen merirosvotatuointi ja liki 15 cm pitkä muovinen luuranko. Aivan mahtava piristys tylsälle maanantaiaamulle siis!

Alla näkyy vielä pieni kurkistus siitä teoksesta, jonka tilasin olohuoneemme seinälle kehystettäväksi: burleskihenkisiä zombi-tanssityttöjä - voiko enää muuta toivoa!

Lähikuva

2011-06-06T13:11:00.000+03:00

Vakaa aikeeni oli pyhittää viime viikko feministisen mediatutkimuksen tenttiin lukemiselle, ja aikeeksi se sitten valitettavasti jäikin. Tenttikirjaan en koskenut kertaakaan, mutta sen sijaan keksin monta muuta pidemmän korren vetänyttä ajanvietettä: milloin tenttiinluvun päihitti huvipuistovierailu, milloin taas vaatehuoneen perusteellinen siivous. Myös audiovisuaaliselle kulttuurille omistautuneen Lähikuva-lehden Kauhut ja pelot -teemanumero haukkasi oman osansa opiskeluun varatusta ajasta.

Tutustuin Lähikuvaan jo vuosia sitten, kun sain jostain vihiä lehden goottiteemaisesta numerosta. Sen koommin en kuitenkaan kyseistä julkaisua ole seurannut, lehteä kun myy Akateeminen kirjakauppa, jota ei harmikseni ollut silloisilla kotiseuduillani Itä-Suomessa. Nyt törmäsin lehteen aivan sattumalta Akateemisen lehtihyllyä selatessani, enkä voinut kahdeksan euron hinnasta huolimatta olla nappaamatta mukaani tätä kauhuteemaista lukupakettia. Tuen kuitenkin erittäin mielelläni tällaisten pienten ja tasokkaiden julkaisujen elossasäilymistä omilla pennosillani.

Onnekseni lehden artikkelit sivuavat samoja teemoja kuin toistaiseksi syrjään jäänyt tenttikirjanikin, sillä monissa jutuissa kauhua tarkastellaan muun muassa sukupuolinäkökulmasta käsin. En voi sanoin kuvata sitä ilahtumisen määrää, kun huomasin esimerkiksi 1950-luvun yhdysvaltalaisten tieteiselokuvien sukupuolirooleja käsittelevän artikkelin! Kansien välissä tarkastellaan myös vampyyri-tv-sarjoja, Suspiria-elokuvan naisrepresentaatioita ja Dracula-turismia, eli varsin mielenkiintoisia teemoja ainakin tällaisen kauhurakastajan näkökulmasta. Tieteellisen ilmaisun konventioita noudatteleva teksti voi tosin tuntua hivenen raskaslukuiselle, mutta suosittelen Lähikuvaa silti oikein lämpimästi mikäli audiovisuaalisen kulttuurin tutkimus yhtään kiinnostaa!

Tällä viikolla seuraa sitten uusi yritys sen tenttikirjan kanssa, kun koekin häämöttää jo viikon päässä. Tätä postausta naputellessani postiluukusta kolahti tosin jo seuraava houkutus, tällä erää tuoreen Naistutkimus-lehden muodossa. Keskittymiskykyni on kyllä koetuksella näiden kesäopintojen kanssa. :D

Ei sentään ihan rässiliivi, mutta...

2011-06-03T12:40:00.000+03:00

Viime viikolla yllätin itseni tyystin - ostin nimittäin farkkuliivin, ja vieläpä vaalean sellaisen. Kyseistä materiaalia komerostani ei olekaan tainnut löytyä sitten yläasteen kahdeksannen luokan, koska vaalea farkku herättää minussa nykyään voimakkaita Nykäsen Matti -mielleyhtymiä. Olin kuitenkin jo jonkin aikaa leikitellyt farkkuliiviajatuksella, ja bongattuani Onlyn myymälästä tämän mukiinmenevän mallin, rohkaistuin viimein antamaan liiville mahdollisuuden. Suoraan sanottuna kaduin ostostani jo heti kotiin päästyäni, etenkin kun aikeenani oli tuunata liivi lukuisin niitein palautuskyvyttömään kuntoon. Kävin kuitenkin tuumasta toimeen, ja lopputulos yllätti minut positiivisesti.

Näpersin liiviin kiinni liki nelisenkymmentä niittiä (peräisin Backstreetiltä), ja käänsin kaulukset biker-tyylisesti sivuun. Avopuolisoni yllytyksestä huolimatta en sentään tehtaillut thrash- eli savolaisittain ilmaistuna rässiliiviä lukuisine kangasmerkkeineen. Kyllähän tuo liivi varmaan joka tapauksessa saattaa monen mielestä hipoa niitä hyvän maun rajamaita, mutta mielestäni se on vain piristävää. Liivin ainoa huono (?) puoli on, että se yllä tekisi aina mieli mennä puistoon yksille. Pirullista!

Ps. Mulla paloi eilen korvat, kun olin kolmisen tuntia Särkänniemessä kamera kädessä pyörimässä. Miksi joka ikinen kesä pitää ensin palaa punaiseksi ennen kuin saa aikaiseksi kaivaa aurinkorasvan kaapin perukoilta!? >:(

Merry-Go-Round

2011-06-02T19:22:00.000+03:00

"Ilme tuima linnun vakaan lauhtunut ei hituistakaan/ kun se kesken murheenikin hymyn loihti huulillein"

2011-05-29T14:30:00.001+03:00

Olen jättänyt blogitekstien naputtelun tietoisesti vähemmälle, koska olen tahtonut keskittyä olennaiseen ja nauttia kumppanini seurasta ennen kuin hän lähtee koko kesäksi töihin ulkomaille. Juhlistimme hiljattain hänen syntymäpäiviään, ja löysin armaalleni pari niin veikeää lahjusta, etten malttanut olla nappaamatta niistä kuvia tännekin.

Kirjakaupassa pyörähtäessäni panin merkille, että jälleen yhdestä Jane Austenin kirjasta on julkaistu värjyvä variaatio. Itse sain joululahjaksi puolisoltani Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit -teoksen, joten nakkasin häntä vastavuoroisesti Järki ja tunteet ja merihirviöt -nimisellä kirjasella. Ainakin kyseinen teos on hyvää matkalukemista tuolle merenrantamiljööseen suuntaavalle avokilleni.

Toinen lahja löytyi puolestaan Etsy.comista. Tuo Edgar Allan Poe -paperinukkesetti sulatti sydämeni heti kättelyssä: kuinka voisinkaan vastustaa puputohveleissaan ja pyjamahousuissaan keikaroivaa kirjailijaneroa ja tuota tyylikästä sisustusta!

Kunnia tuosta sympaattisesta taideteoksesta kuuluu äärimmäisen lahjakkaalle Lisa Perrinille, jonka paperinukkekatraaseen lukeutuu monia muitakin mielenkiintoisan hahmoja, kuten Punahilkka sekä Hannu ja Kerttu - ja taisipa siellä vilahtaa Ihmemaan Liisakin. Valitettavasti tuota Edgarin seinää koristavaa, kärpäsin ja pääkalloin kuvioitua koukerotapettia ei taida olla tarjolla oikeasti. Pitänee siis tyytyä tarkastelemaan tuota silmänruokaa vain pienoiskoossa. :>

Lisää löytöjä mummolasta

2011-05-08T16:17:00.001+03:00

Aikaisemmin kerroin pelastaneeni kaksi kalossiparia puolisoni isoäidin muuton tieltä. Loppujen lopuksi päädyimme kuitenkin antamaan uuden, rakastavan kodin monelle muullekin löydölle - minkäs teet kun sydän kerran sykkii niin kovin kiivaasti vanhoille esineille. Yhä tuliterä Singer-ompelukone on yksi noista uusista tulokkaista.

Koneen mukana saimme myös varsin kattavan kavalkadin tarpeellista oheistavaraa. Mitä lie mummo oikein ommellut, kun lankavalikoima koostuu yksinomaan imelistä karkkiväreistä. Ainakin pastellisävyiset lankarullat käyvät moitteettomasti yhteen vaaleanpunaisen askertelulaatikkoni kanssa. :>

Mummon kirpputorikuormasta nappasin mukaani myös soman Lady coffee -kahvipurkin. Samanlainen purnukka löytyy sattumoisin myös oman isoäitini kätköistä, mutta hänellä se on vielä kovassa käytössä.

Kumppanini isoäidiltä on peräisin myös uusi sohvamme, josta jo aikaisemmin mainitsinkin. En malta olla jakamatta tuota kaunotarta kanssanne, joten näin lopuksi tarjoan siihen vielä pienen silmäyksen. Parempia otoksia heruu vasta sitten, kun olen hankkinut sohvan rinnalle jotkin oikein sievät tyynyt. Hm, lieköhän jo aika rajoittaa tätä seniorityylistä sisustamista? :p

Häkkilintu

2011-05-07T10:00:00.001+03:00

Olen tyystin unohtanut kirjoittaa tänne löydöstäni, jonka tein jo parisen kuukautta takaperin uskaltauduttuani astumaan sisään lähelläni sijaitsevaan Design Boulevard -putiikkiin. Uumoilin myymälän tarjonnan olevan hivenen liian hinnakkaan omalle rahapussilleni, mutta onnekseni panin merkille tämän lintuhäkillä koristetun keittiöpyyhkeen, joka maksoi muistini mukaan hivenen yli kymmenen euroa. Nettisivujen mukaan tuota somaa kuviota on saatavana myös seinätarrana, ja löytäisinpä minä tuolta muutakin mukavaa, mikäli rahasta ei olisi tiukkaa. Pitänee siis poiketa toistamiseenkin. :>

Wallflower

2011-05-06T16:15:00.000+03:00

Muistan, kuinka vielä muutama vuosi sitten kammoksuin beigeä väriä, tai ehkä enemmänkin sitä, mitä ajattelin sen edustavan. Hiljalleen aloin viehättyä entistä vaaleammista sävyistä, ja nykyään puuteripinkin ja mustan yhdistelmä onkin jo miltei suosikkikombinaationi. Silti hymyni hyytyi, kun näin ensimmäisen kerran asuntomme vaaleanruskeat seinät. Reilut puoli vuotta huoneistossa asuttuani klikkasinkin jo yllätyksekseni Asoksen virtuaaliseen ostoskoriin kamelinvärisen puseron. Syytän itselleni epätyypillisen laimeasta värivalinnasta ympäristöäni. Ehkei aina tarvitsekaan erottua seinästä?

Tuskinpa olisin kuitenkaan kelpuuttanut puseroa vaatejoukkioni jatkoksi, ellei siinä olisi ollut noita mustia yksityiskohtia: somia Peter Pan -kauluksia, ilmettä antavia hihansuita ja selässä kulkevaa kangaspäällysteisten nappien rivistöä. Malliltaan paita on kuitenkin sen verran väljä, ettei se erityisesti imartele lyhyttä ja muodokasta keskivartaloani. Niinpä pusero onkin parhaimmillaan mustaan, satiiniseen vyötärökorsettiin yhdistettynä.

Tänään saamme kotiimme hieman lisää vaaleita sävyjä, kun kirkuvanpunainen sohvamme vaihtuu erääseen vintage-henkiseen yksilöön. Sisustusteemaan olisi tarkoitus palata piakkoin, sillä kotipostaus on ollut valmisteilla jo pidemmän aikaa. :)

Baskeri ja pelikortteja

2011-05-05T19:36:00.000+03:00

Päätän pitkäksi venähtäneen blogihiljaisuuden esittelemällä ensimmäisen kesälomapäiväni eli vappuaaton asukokonaisuuden. Vietin vapun Pohjois-Karjalasssa kyläillen, ja vihaan yli kaiken sitä, kun joutuu kotoa lähtiessä arvuuttelemaan, mitä seuraavina päivinä tahtoo pukea ylleen. Yleensä mieleni ehtii muuttua jo ennen kuin pääsen perille määränpäähäni, ja lomafiilis on jo valmiiksi pilalla väärien vaatevalintojen vuoksi. Vielä kun yhtälöön lisätään kuusi viikkoa taloyhtiössämme jatkunut putkiremontti ja remontin ajaksi suljettu pesutupa, on lopputulos se, että saavun vierailulle appivanhempieni luokse äärimmäisen lyhyeen hameeseen ja erittäin avaraan kaula-aukkoon sonnustautuneena. Tulen ajatelleeksi asiaa vasta eteisessä takkia riisuessani ja kiroan tilannetajuani - tai pikemminkin sen puutetta.

Joskus pyykkipäivän odottelussa on myös valoisat puolensa, kun vaatehuoneen perukoilta paljastuu pitkään syrjässä lojuneita pukimia. Niinpä pakkasinkin vapuksi mukaani punaisen, pienin röyhelökauluksin ja taskuin koristellun puseron ja korkeavyötäröisen mutta lyhythelmaisen vekkihameen, joista kumpaistakaan en ole tullut käyttäneeksi pitkilleen. Askartelemani pelikorttipinni sai tehdä tilaa uudelle minibaskerilleni, joten viritinkin sen kaulaani rusetin virkaa toimittamaan. Harmikseni en ehtinyt kehitellä näyttävämpää vappuasua, mutta ehkä ensi vuonna sitten säväytän jossakin todella överissä kostyymissä! :>

Cities in Dust

2011-04-17T16:01:00.001+03:00

Kuluneella viikolla kaivelin vaatehuoneeni perukoilta esiin jo kesällä ostamani mesh-paidan, joka oli tähän saakka jäänyt vaille käyttöä. Useaan otteeseen ole mallannut sitä ylleni, mutta makkarankuoren lailla kiristävä trikoo ja läpinäkyvyydellään alusasuongelmia aiheuttanut yläosa saivat minut kerta toisensa jälkeen nakkaamaan paidan takaisin sinne, mistä se oli tullutkin. Kevääntulon myötä lämmennyt ilma ajoi minut kuitenkin etsimään vaihtelua kokomustaan pukeutumiseeni uusista materiaalivalinnoista talvella tutuksitulleiden villaneulosten ja (keino)nahan sijasta, ja tomua pöllyäville kaduille tuntuikin varsin luontevalta astua juuri keveään meshiin sonnustautuneena. Omituista miten jotkut hankinnat saavat odottaa pitkiäkin aikoja, kunnes niiden aika viimein koittaa ja ne löytävät tiensä vaatekaapin suosikkien joukkoon. Povailenkin, että mesh-kuumeeni tulee vielä nousemaan tämän kyseisen paidan vaatekaappiin kotouttamisen ansiosta. :>

Wednesday

2011-04-10T22:21:00.001+03:00

Tämä päivä vierähti pääasiassa vaalikoneiden kysymyksiin vastaillessa ja saksan läksyjä tehdessä, mutta esseenkirjoitus-flown lopahdettua päätin pistäytyä nopsasti blogin puolella päivittämässä ostossaldoani. Eilen vilautin teille Etsystä löytämääni baskeria, mutta ostoskoriin eksyi samalla reissulla jotain muutakin - kauan haikailemani Peter Pan -irtokaulukset nimittäin! Päädyin ostamaan pitkällisen pohdinnan jälkeen tämän mustalla satiinirusetilla kruunatun version, vaikka kauluskavalkadin muutkin yksilöt olivat varsin houkuttavia. Minulla on loppujen lopuksi todella vähän sellaisia yläosia, joitten pääntie sopii pyöreille kauluksille, joten yksilläkin Peter Pan -lärpäkkeillä pärjännee pitkälle.

Mustan mekon ja valkoisten kaulusten kombinaatio herättää minussa omituisia viboja: aivan kuin olisi valepuvussa mutta positiivisella tavalla :D Jostain syystä tunnen olevani kuin ilkikurinen pikkutyttö sormet ristissä selän takana, vähän niin kuin Wednesday Addams (lupaan olla kuitenkin letittämättä kuontaloani tiukoille keskijakauspalmikoille). Tekisi mieli kujeilla, vaikka niin kuin lapsena kun soitettiin toisten ovikelloja ja juostiin äkkiä piiloon. Jos jokin asuste onnistuu herättelemään tällaisia aatoksia kaiken tämän arkirutiinin ja akateemisen pönötyksen keskellä, on ostos mitä ilmeisemmin ollut onnistunut. :>

Nyt on kuitenkin taas aika laskeutua alas mentaalisesta puumajastani (jollaiselle en muuten koskaan lapsena saanut rakennuslupaa!) ja muituttaa lukijoita siitä, että ennakkoäänestys on käynnissä vielä maanantaina ja tiistaina. Uurnille siis mars kaikki äänioikeudella siunatut!

Little Red Beret

2011-04-09T17:40:00.001+03:00

Kuten blogini viimeaikaisesta hiljaiselosta voinee päätellä, ei kevään hektisyys ole hellittänyt vieläkään. Viime viikkojen aikana olen toiminut useamman kerran lapsenvahtina, ahertanut koulun parissa ja sairastanut uuvuttavan ylenantamistaudin, ja jäljelle jäänyt vapaa-aika onkin kulunut rattoisasti Pushing Daisies -sarjaa peiton alla katsellen. Kaiken tämän lomassa posti on kantanut kotiovelleni jos jonkinlaista pientä piristystä, ja noita uusia aarteitani olen aikeissa esitellä teillekin.

Hankinnoista tarpeellisin oli kiistatta uusi läppärini, jonka ansiosta saatoin taasen palata blogin pariin. Tällä erää keskityn kuitenkin hehkuttamaan uutukaista päähinettäni eli pientä punaista baskeria, jonka tilasin Etsystä. Jostain syystä mieleeni iskostui aivan yllättäen pakottava tarve löytää mustaan hiuskuontalooni somasti sointuva, minikokoinen hattu, ja kissojen ja koirien kanssa tuota saikin Internetistä etsiä. Nyt vaikuttaisi huolestuttavasti siltä, että näitä piskuisi baskereita voisi hankkia useammankin! :>

Kevätmieli alkaa hiljalleen vallata alaa pääkopastani, mikä näkyy juuri tällaisina pirteinä hankintoina vaatehuoneeseen. Vielä en ole kuitenkaan käytännössä omaksunut kepeää ja ilomielistä kevätpukeutumista, vaan murjotan mieluusti Dr.Martensit jalassa muhkeaan villahuiviin kääriytyneenä. Niinpä baskeri jääkin vielä odottamaan trenssikelejä ja korkokenkäystävällisiksi lakaistuja katuja.

Kalossit

2011-03-22T19:09:00.001+02:00

Muutama viikko sitten tein löytöjä avopuolisoni isoäidin ullakolla, hän kun tekee muuttoa ja tahtoo päästä suuresta tavaramäärästään eroon. Löysin muun muassa pussillisen isoäidin äidille kuuluneita kenkiä, ja sattuipa niiden kokokin olemaan minulle juuri sopiva! Niinpä nappasin itselleni muutaman parin 1940-luvulta peräisin olevia kalosseja, joista suosikkini ovat ehdottomasti nämä viuhkamaisesti koristellut yksilöt. Ne on valmistanut ruotsalainen Tretorn, joka näköjään toimii yhä tänäkin päivänä. Vaikka kalosseilla onkin ikää jo arviolta 70 vuotta, ei niitten kunto ole kärsinyt aikojen saatossa merkittävästi: vain toisen jalkineen takasauma on hieman ratkennut, mutta kumi en tunnu haurastuneen juurikaan.

Toiset kalossit muistuttavat tuossa vuoden 1938 lehtileikkeessä näkyvää mallia, mutta niistä minulla ei valitettavasti ole tähän hätään kuvaa. Läppärini nimittäin putosi viikonloppuna lattialle kohtalokkain seurauksin, mutta onneksi olin tallentanut joitakin kuvia valmiiksi blogiluonnoksiin. Avokin koneen varassa eläminen tulee varmaankin hieman hidastamaan postaustahtiani lähitulevaisuudessa :<

Molemmat kalossit istuvat täydellisesti Vagabondin matalien nahkakorkkareitteni ylle, joten tänä keväänä ei tarvitse sateista murehtia :) Harmikseni tuo suosikkiparini on väriltään ruskea, mikä hankaloittaa hieman käyttöä. Kysyisinkin teiltä, mahtaako kenelläkään olla kokemusta kumppareitten tms. värjäämisestä? Toisaalta mieleni tekisi kokeilla kalossien värjäämistä mustiksi, mutten tahdo missään nimessä pilata kallisarvoista vintage-aarrettani. Nuo jalkineet vain olisivat aivan täydelliset mustina! <3

Scalloped

2011-03-16T15:10:00.001+02:00

Laukut ovat aina tuottaneet minulle päänvaivaa pukeutumisessani: olen niiden suhteen niin kriittinen, että kelpuutan vain harvat ja valitut. Niinpä joudun tuon tuostakin huomaamaan, etten omista tilanteeseen sopivaa veskaa, olipa kyse sitten baari-illasta tai viikonloppureissusta kotikonnuille.

Erityisen ongelmalliseksi laukkujen löytämisen tekee kaksijakoinen tyylini. Onkin miltei mahdotonta löytää laukkua, joka toimisi sekä niitteihin ja bändipaitaan että naisellisiin leninkeihin yhdistettynä. Sama pulma pätee toki myös kenkien ja ulkovaatteitten kohdalla. Kesällä löysin onneksi Saksasta vetoketjukoristeisen kirjekuorilaukun, jonka yhdistelymahdollisuudet ovat kuitenkin kovin rajalliset.

Muutama viikko sitten ostin Ebaysta tämän kiiltonahkaisen, simpukkareunaisen vintagelaukun, joka hurmasi minut oitis somalla muotokielellään. Uusi clutchini on kompaktista koostaan huolimatta myös aivan uskomattoman tilava: siinä on viisi taskua, joista yksi on irrotettava rahapussi. Ei tämäkään kaunokainen tietenkään jokaikiseen asuun käy, mutta on se kuitenkin yksi edistysasken tiellä kohti kaikenkattavaa asustevalikoimaa.

Seuraavana laukkuostoslistalla on musta, suhteellisen pieni vintage-matkalaukku ja mekkojen kaveriksi sopiva, jokapäiväiseen käyttöön soveltuva laukku. Yksi ehdokas onkin jo harkinnassa, mutta keinonahkainen materiaali ei tee tuolle somalle veskalle mielestäni oikeutta. Pitänee siis syynätä kirpputorit aitonahkaisen laukun löytymisen toivossa.

Historian lehtien havinaa

2011-03-15T14:19:00.001+02:00

Kaksi viikkoa sitten tein ystäväni kanssa varsin kattavan kirpputorikierroksen Tampereen second hand -aarreaittoihin. Siinä missä ystäväiseni poimi mukaansa ihastuttavan löydön toisensa jälkeen, jouduin minä palaamaan kotiin kevein kantamuksin. Ainokainen ostokseni oli tämä ihastuttava 50-luvun ruotsalainen aikakauslehti upeine kuvituksineen. Ei yhtään kehnompi saalis tämäkään, vai mitä?

Tämä kaunotar raidallisessa huivissaan ja dramaattisessa hatussaan on ehdottomasti yksi lehden suosikkikuvistani. Pistäisin sen mieluusti esille jos raaskisin leikata, mutta 60-vuotias lehti ansaitsee mielestäni tulla kohdelluksi silkkihansikkain.

Näin salamyhkäistä lookia voisin tavoitella itsekin jahka säät sallivat trenssin käyttöönoton. Tuo siluetti on suorastaan tyrmäävä!

Näille 50-luvun mainoksille ei vaan voi olla hymyilemättä takaisin.

Jopa Minni Hiiri on retrona nykyistä somempi! :>

Aikaisemmin kahmin kirpputorilta myös 30-luvun sanoma- ja aikakauslehtiä, joissa on esitelty muun muassa vuoden 1938 kevätmuotia seuraavin sanankääntein:

"Ihmekös, kun luontokin ympärillämme talviseen harmauteensa kyllästyneenä heräilee vihervään kesäasuunsa, että mekin Eevan tyttäret saamme voittamattoman halun pukeutua uusiin tamineisiin."

Kiilakorot 30-luvun tapaan.

Jos aikaisemmin haikailin vuoden 1953 Vahakabinetti-elokuvan perään, niin olisi minulle kelvannut istua myös suosikkipiirrettyni Lumikin elokuvayleisön joukossa vuonna -38.

Tällaisen sisustuksen vuoksi voisin jopa harkita Paraisille muuttamista!

Toisen maailmansodan kynnyksellä kirjoitettuja uutisia on äärimmäisen mielenkiintoista lukea näin jälkiviisaana: 50-henkinen, antisemitismin vastainen komitea osoittautui perin riittämättömäksi, kuten myöhemmät historian tapahtumat valitettavasti osoittivat.

Mutta nyt on taas tehtävä aikahyppy nykyhetkeen ja palattava ikävien velvoitteiden pariin :< Toivottavasti nautitte pienestä aikamatkailusta!

They're all together ooky, The Addams Family!

2011-03-14T20:17:00.004+02:00

Syksyllä etsintäkuuluttamani The Addams Family-sarjan ensimmäinen tuotantokausi löytyi viimein! Olin jo aikeissa tilata tuon boksin netistä, mutta sepä löytyikin yllättäen Anttilasta. Kiitokset vielä ystävälle, joka vihjaisi asiasta! :>

It's Alive!

2011-03-13T17:03:00.003+02:00

Koulutyöt ovat pitäneet minut kiireisenä viime viikkojen ajan, eikä loppua stressille ole tiedossa vielä muutamaan toviin lähitulevaisuudessakaan. Vaikka alemman korkeakoulututkinnon suurin taidonnäyte seminaarityö onkin viimein pulkassa, uupuu kandidaatin tutkinnostani yhä liki viisikymmentä opintopistettä, jotka pyrin hankkimaan vielä tämän kevään aikana. Postausluonnoksiakin on kertynyt jo jonoksi asti, ja tuota vyyhtiä olisi tarkoitus purkaa heti kun aikatauluni sen suinkin mahdollistaa. Hiljaiselosta huolimatta olen siis yhä elävien kirjoissa, vaikka niskaani kasautuvien töiden määrä uhkaakin viedä minut ennenaikaiseen hautaan.

Hannu Salmi: Elokuva ja historia (1993)

Onneksi tenttikirjojen sivuilta löytyy toisinaan myös mukavia yllätyksiä.^ Kadehdin hieman niitä suomalaisia, jotka saivat vuonna 1953 nauttia Vincet Pricen tähdittämän Vahakabinetin 3D-filmatisoinnista. Jo pelkkä juliste hurmasi minut tanssitytöillään ja dramaattisuudellaan!

Let's do the Time Warp again!

2011-02-24T21:35:00.001+02:00

Tänään tulee kuluneeksi 1 vuosi siitä, kun epäröiden pistin blogini alulle. Niinpä luonkin nyt silmäyksen menneeseen ja kokoan yhteen joitakin tähänastisen blogihistoriani suosikkijuttuja.

Maaliskuu oli blogivuoteni sisältörikkain kuukausi. Silloin komerooni etsiytyi muun muassa tämä kirkuvanpunainen mekkopari. Siinä sivussa tuli vilauteltua siveettömästi milloin muhkeaa tyllialushametta, milloin taas stay up -sukkaa.

Kevään mittaan haalin itselleni myös aimo määrän erilaisia hiuskoristeita, ja löysinpä myös täydellisen trenssinkin. Kuten kuvista huomaa, oli viime kevät kaiken kaikkiaan varsin pilkkurikas ajanjakso.

Kesän kolttukohokohta oli kultanapein kruunattu merimiesmekko. Leninkiin sointuva vintage-matkalaukku sai uuden ystävän surusilmäisestä seilorista.

Alkuvuonna opettelin sinnikkäästi uusia kampauksia. Sorminäppäryyteni joutui koetukselle niin victory rollsien kuin rullatun otsatukankin parissa.

Syksyn suosikkimekko voitti sydämeni puolelleen pilkullisella mesh-kankaallaan, lukuisilla satiiniruseteillaan ja piparkakkureunaisilla kurkistusaukoillaan. Vuoden kallisarvoisin löytö on kiistatta kuitenkin isoisälleni kuulunut aikarauta, jonka raksutus nostattaa hymyn huulilleni kerta toisensa jälkeen.

Kameekorusta tämä kaikki sai vuosi sitten alkunsa, ja noita kalmankalpeita neitokaisia on sittemmin kertynyt korurasiaani useampikin kappale. Myös rakkaus viktoriaanisia vivahteita kohtaan on nostanut päätään kuluneen vuoden varrella.

Myös makaaberi kauneus on vedonnut minuun voimakkaasti ja erityisen hyvin se ilmenee viimeaikaisissa koruhankinnoissani. Syksyllä viehätyin etenkin kalloista ja anatomisesta korrektiudesta.

Vuoden kuluessa ylläni on nähty myös niittejä, maihareita, bändipaitoja, militaristisia vihjauksia ja kauhuleffakuvastoa. Dr.Martensin maihinnousukengät lienevät olleet vuoden viisain ja myös hinnakkain hankinta.

Rakkauteni mustavalkoiseen raitakuvioon ei osoittanut laantumisen merkkejä tänäkään vuonna.

Syksyllä omatoiminen maskeerausharrastus tempasi minut tyystin mukaansa. Tekoveren, lateksin ja vahan kanssa läträämisen lopputuloksena syntyi viillettyjä ranteita ja vuotavia avohaavoja, mutta avokista kuoriutunut Frankensteinin hirviö oli kuitenkin henkilökohtainen suosikkini.

Mikä teitä on blogissani miellyttänyt kuluneen vuoden aikana, ja mitä toivoisitte näkevänne lisää tulevaisuudessa?

Burleskivivahteita korulippaaseen

2011-02-21T23:02:00.001+02:00

Iskin silmäni burleskiestetiikkaa henkiviin tasselikorvakoruihin nähtyäni kanssabloggaaja MothMouthilla viime kesänä erään soman korvisparin. Kun sitten löysin läheisen sisustusputiikin alekorista koko joukon irtotupsuja, päätin näpertää niistä mieleiseni korusarjan (riipus+korvakorut). Tasseleille jäi hintaa ainoastaan 0.65 €/ kpl, joten itse tekeminen kannatti jälleen vaikka lopputulos hivenen muotopuoli onkin :> Olisin mielelläni askarrellut tupsuista sekä mustat että valkoiset killuttimet, mutta harmikseni tarjolla oli ainoastaan vaaleita sävyjä. Muistelen kuitenkin nähneeni mustia tasseleita eräässä kuopiolaisessa ompeluvälinemyymälässä, jonne suuntaankin heti tilaisuuden tullen. Siihen saakka minun on kuitenkin tyytyminen näihin:

Luonnonkihara hiuslaatu näytti kerrankin parhaat puolensa^

Huomasittekin kenties, että olen leventänyt tekstipalstaa, jotta saisin postattua suurempia kuvia. En tiedä miksen älynnyt värkätä HTML:ää aikaisemmin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Toivottavasti huomattava kokoero entisiin postauksiin verrattuna ei häiritse teitä!

Kolme kärpästä yhdellä iskulla

2011-02-15T11:59:00.001+02:00

Lukuisat kanssabloggarini muistivat minua jo kauan aikaa sitten Beautiful Blogger-maininnalla. Silloin tuon tunnustuksen eteenpäin jakaminen ja seitsemän faktan kertominen pääsivät unohtumaan, mutta kun sain hiljattain maininnan myös blogini monipuolisuudesta, päätin viimein ryhtyä tuumasta toimeen ja paljastaa muutaman (7+7) seikan itsestäni. Kiitokset vain Vampiricille ja muille minua imarrelleille :>

1. Lapsena minulla oli hammaslääkärin toimesta pidennetyt kulmahampaat (en todellakaan tiedä miksi), joita käytin häikäilemättä hyväkseni: sain laskea yksin liukumäkeä kun uskottelin muille päiväkodin lapsille olevani vampyyri. Ja jos nyt oikein goottipisteitä kerätään, olen myös viettänyt syntymäpäiviäni hautausmaalla ja saunonut lepakon kanssa (Huom! Tämähän on vähän samaa luokkaa kuin "tanssii susien kanssa").

2. Pyrin boikotoimaan Coca-Cola Zeroa, koska koen kyseistä juomaa mainostettavan äärimmäisen seksistisesti.

3. Tahtoisin karvattoman kissan ja olen yllättynyt siitä, kuinka voimakkaasti (toisin sanoen kielteisesti) ihmiset reagoivat kun kerron lemmikkihaaveestani. En muutenkaan ymmärrä ihmisiä, jotka haukkuvat toisten lemmikkejä ja usein vieläpä omistajan kuullen.

4. Fanaattisista uskonlahkoista kertovat (kauhu)elokuvat ovat mielestäni kaikkein pelottavimpia.

5. Lapsena toivoin olevani poika, kunnes oivalsin, ettei sukupuoleni määrittele rajoja sille, mitä voin elämässäni tehdä. Kunpa moni muukin oivaltaisi saman.

6. Olen ajautunut mittavaan ulkonäkökriisiin, koska tyylini kulmakivinä toimivat kissarajaukset ja kynähameet eivät tunnu enää pukevan minua.

7. Aloitin saksan opiskelun jo peruskoulun ensimmäisellä luokalla, mutten silti koe olevani erityisen hyvä siinä. Tai ainakaan niin hyvä kuin näin monen vuoden jälkeen pitäisi olla.

8. Uskonto oli ehdottomasti suosikkioppiaineeni yläasteella ja lukiossa. Olisin mielelläni jatkanut opiskelua yliopistotasollakin, mutta koska papin ammatti ei kiinnosta, koin työllisyystilanteen melkoisen huonoksi. Kielitieteilijän urahan näyttääkin niin paljon valoisammalta :|

9. En omista ajokorttia, enkä välittäisi vaikkei kumppanillanikaan moista olisi.

10. En ole koskaan polttanut tupakkaa perinteisessä muodossaan.

11. Mielestäni kurjet ovat äärimmäisen pelottavia. Jostain syystä pelkään myös uivia hirviä.

12. En kykene huijaamaan vaikka siitä olisikin minulle hyötyä. Esimerkiksi alaikäisenä kauhuelokuvia ostaessani en vaan voinut väittää olevani jo täysi-ikäinen. Usein kassalla kuultiinkin siis seuraavanlaisia möläytyksiä: "Joo, olen 18... tai no oikeasti olen kyllä vasta 17 mutta..."

13. Provosoidun aivan järjettömästi Cosmopolitan-lehdestä, en vain voi sietää sitä. On niitä tosin pahempiakin julkaisuja kuten vaikkapa Hymy.

14. Vihaan taputtamista, niin omaani kuin muidenkin. En tiedä mistä moinen johtuu, mutta tunnen itseni aivan idiootiksi kun taputan.

Huomasinpas juuri sattumalta, että Esmi oli nakannut minua The Gorgeous Blogger -palkinnolla :) Kun kerran olen nyt näin hyvässä vauhdissa, vastailen noihinkin kysymyksiin saman tien.

Milloin aloitit blogisi?
- Helmikuussa 2010 eli syntymäpäiviä vietetään pikapuolin.

Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?

- Blogini sisältää mielenkiinnonkohteitani useilta elämän osa-alueilta, mutta pääpaino on ainakin tähän saakka ollut pukeutumisessa, meikkaamisessa ja maskeerauksessa.

Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
- Onpas hankala kysymys! Tähän olisikin hauska saada vastaus lukijoilta itseltään.

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

- Tahdoin pitää yllä kirjoitusharrastustani. Luen itse todella monia blogeja ja saan niistä paljon iloa, joten tahdoin vastavuoroisesti kantaa oman korteni tähän blogosfäärin kekoon. Minulla oli myös pakottava tarve dokumentoida ainaisessa muutoksen tilassa olevaa tyyliäni.

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

- Erityisen kriittinen olen kuviani kohtaan, ja vastaisuudessa pyrinkin kiinnittämään kuvamateriaalin tasoon entistä enemmän huomiota. Toivoisin blogin kehittyvän aina vaan tasokkaammaksi, ettei aina jälkeen päin tarvitsisi nolostua vanhoista postauksista.

Huh, siinä tulikin asiaa kerrakseen! Toivottavasti jaksoitte lukea :> Nämä palkinnot ovat kerenneet kiertää jo niin monessa seuraamassani blogissa, etten oikein tiedä kenelle ne tulisi eteenpäin antaa. Mielestäni jokainen bloginsa eteen vaivaa näkevä on kiitoksensa ansainnut :)

You're there to keep the line, to keep my heart beating

2011-02-14T14:09:00.000+02:00

Kuva kertookin kaiken olennaisen, mutta puenpa sen nyt vielä sanoiksikin: hyvää ystävänpäivää kaikille! :)

Hot Pink!

2011-02-01T19:39:00.002+02:00

Ihan ekana tahdon ilmaista teille liikutukseni siitä, että blogilleni on siunaantunut jo yli satapäinen lukijakunta! <3 Koulutöiden määrä on vaatinut jälleen veronsa ja vienyt kallisarvoista aikaani kirjoittelulta, mutta on ollut oikein ilahduttavaa huomata, ettei blogi siitä huolimatta ole aivan näivettynyt :)

Koska huono menestykseni tämän aamun tentissä harmistutti minua niin kovin, päätin piristää mieltäni kokeilemalla, kuinka irvokasta jälkeä huulipunasävy Hot Pink saa aikaan. Vastoin odotuksiani lopputulos ei ollutkaan aivan niin dorka kuin olin uumoillut: tekoripsiin ja jättimäiseen rusettikampaukseen yhdistettynä tuo räiskyvä väri olikin melkoisen maukas :> Kampauksesta(kaan) en onnistunut tällä erää saamaan kovin kummoista kuvaa, mutta se on vilahtanut täällä jo aikaisemminkin.

Olettekos muuten tietoisia siitä, ettei ASOS veloita enää ollenkaan postikuluja? Ainakin minulle tuo oli varsin mieleinen ylläri, kun sinne tässä eräänä iltana tilausta naputtelin. Siitä huolimatta olen aivan hiilenä juuri nyt, koska löysin sieltä aivan tajunnanräjäyttävän mekon jota ei kuitenkaan toimiteta jostain syystä Iso-Britannian ulkopuolelle. Kyseistä kolttua ei löydy edes Ebaysta :< Olen niin murtunut.

Virtuaalimuistilappu

2011-01-24T19:36:00.001+02:00

Tulin viime viikolla tonkineeksi vaatehuonettani tavanomaista perusteellisemmin, ja rohkaistuin jopa pitkästä aikaa sovittamaan muutamaa vähälle käytölle jäänyttä mekkoani. Niiden joukossa oli tämä Lip Servicen liituraitaluomus, jonka on ollut osa mekkokatrastani jo keväästä 2008 lähtien. Tilasin tuolloin erään mekon ylioppilasjuhliini, enkä voinut olla nappaamatta tätä samaan ostoskoriin. Mekon yläosa osoittautui kuitenkin hankalaksi istuvuudeltaan, minkä vuoksi hankinta on jäänyt taka-alalle. Lip Servicen liituraitapukimia löytyy komerostani itse asiassa enemmänkin, joten tämä postaus saa toimia eräänlaisena muistilappuna jotta nuo vaatteet päätyisivät jälleen aktiivisempaan käyttöön.

Kaavoihinkangistumattomuus

2011-01-17T17:24:00.003+02:00

Uuvuttava viime viikko kului lähinnä erään esseen kanssa uurastaen ja univelkaa vastaan taistellen (jostain syystä osaan työskennellä vain öisin). Loppuviikko puolestaan vierähti perheen parissa vanhempieni visiitin ansiosta, ja pitipä viikonloppu sisällään yhdet syntymäpäivätkin. Oheinen kuvamateriaali onkin lauantailta, jolloin juhlistimme kolmevuotiasta synttärisankaria.

Pyristelin tietoisesti irti vanhoista tottumuksistani käyttää hiuskukkia ainoastaan keväisin ja kesäisin. Kirkkaimmat kukkaset saavat odottaa vielä tovin vuoroaan, mutta mielestäni etenkin violetti samettiorkidea soveltuu mainiosti talviseenkin asustamiseen.

Ylleni valikoitui uusin mekkoni, jonka unohdin mainita viimeksi alennusmyyntiostosteni yhteydessä. Mekko on peräisin Gina Tricotista ja poimin sen mukaani puoleen hintaan. Leninki on sopivan yksinkertainen ja näin ollen helposti muunneltava, ja pilkkukuviointinsa ansiosta myös varsin soma. Silti alkuperäinen 30 euron hinta oli mielestäni melkoisen korkea :o

Mekko sai kaverikseen luottosaappaani, jotka noudin juuri suutarilta. Toisesta kengästä oli haljennut pohja, ja pelästyin jo joutuvani luopumaan niistä. Olin jo varautunut maksamaan omaisuuksia jalkineiden korjaamisesta, mutta onnekseni selvisinkin ainoastaan 15 eurolla. Harvinaista kyllä, taidankin selvitä tästä talvesta ilman suurempia kenkäkriisejä :)

Tärkeintä lauantain asussa oli kuitenkin se, että se antoi periksi Haisuli-kakulle ja muille lastenkutsujen herkuille :>

Kivaa alkuviikkoa koko lukijakunnalle!

Tarpeellista tavaraa

2011-01-11T15:53:00.001+02:00

Joulunjälkeisiä alennusmyyntejä kuulee usein hehkutettavan aina liioiteltuihin mittasuhteisiin saakka: paasataan, kuika aiotaan ostaa kulutushyödyke x tai y viisaana sitten alennettuun hintaan. Itse olen kuitenkin jo monena vuonna todennut, että ainakin omaan ostoskoriini päätyy pakonomaisen alemetsästyksen lopputuloksena lähes poikkeuksetta vain normaalihintaisia tuotteita. Tälläkin kertaa joulun jälkimainingeissa tuli hankittua yhtä sun toista, pääasiassa kuitenkin perin tarpeellista tavaraa (eilen esittelemäni peurariipus oli pieni turhamainen poikkeus tästä).

Tein Kuopiossa ostoskierroksen, jonka saalis oli vähäinen mutta sitäkin mieluisampi. Kelpuutin nimittäin kirpputorilta jo kauan etsimäni nahkasalkun, joka hipoo oman mittapuuni mukaan miltei täydellisyyttä: laukku on kooltaan näppärä mutta kuitenkin äärimmäisen tilava, eikä se ole liian virallinen vaan arvokkaasti vanhentunut. Lisäksi salkun voi pujottaa olan yli tai kantaa käsilaukun tavoin kahvasta. Olen ollut jo pitkään koululaukun tarpeessa, ja pulma ratkesi viimein ainoastaan kolmen euron hinnalla. Onneksi maltoin odottaa sen oikein osumista kohdalle enkä sortunut epämieluisan hätävaralaukun hankintaan.

Olen osoittanut itselleni epätyypillistä järkevyyttä myös ostamalla heijastimen. Tämän hankinnan tein tosin jo ennen joulua, mutta pidin sen salassa sillä samanlainen timantti löysi tiensä myös erään ystäväni lahjapakettiin. Tämä Ajasta-merkkinen söpöläinen on peräisin Super Mukavasta.

Ehdottoman suosikkihankintani löysin Jyväskylästä, missä vietin pari rattoisaa päivää armaan ystäväni seurassa. Nümphin nahkahansikkaat menevät kyllä kategoriaan "ostopäätös ensisilmäyksellä", sillä niissä on neulottu vuorikangas, minkä ansiosta ne sopivat mainiosti talvikäyttöön toisin kuin aikaisemmat nahkakäsineeni. Näitä mustavalkoisia kaunottaria voisin ylistää loputtomiin! Kerrotakoon myös, että tuon värityksen luomien mielleyhtymien vuoksi The Hivesin Tyrannosaurus hives -levy on tehnyt paluun stereoihini :>

Viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä on se ainokainen alelöytöni eli uusi villakangastakki. Kaikki minut tuntevat tietävät varmasti, kuinka huono olen pukeutumaan sään mukaan: juuri kun opin pukeutumaan fiksusti, vuodenaika vaihtuukin jo seuraavaan. Niinpä olen kulkenut tänäkin talvena vuorittomassa syystakissani, kun toinen talvitakeistani on käynyt pieneksi ja toinen repeytynyt käyttökelvottomaan kuntoon. Kauhukseni huomasin, ettei kauppojen takkivalikoima ole enää kummoinen tähän aikaan vuodesta, mutta onnekseni Spirit Store pelasti minut pakkasen puremalta. Uusi, militaristista ryhdikkyyttä huokuva takkini on 80% villaa, ja hintaa sille jäi ainoastaan vajaat 35 euroa. Leikkauksensa ansiosta takin alla on tilaa mekkojen ja hameiden leveille helmoille, ja ehdotonta plussaa on myös se, että takin voi mielestäni pukea sekä Dr. Martensien että korkeiden saappaitten kaveriksi. Nyt vaan toivotaan, ettei villakangas kulu nuhruiseksi.

Omalla kohdallani alennusmyynnit eivät siis olleet järin mullistava tapahtuma, mutta eipähän ainakaan tullut kiusausta tarpettomien hankintojen tekemiseen. Laatu kuitenkin ilahduttaa enemmän kuin määrä, ja niinpä ostossaldoni onkin mitä mallikkain. :)

Oh deer!

2011-01-10T18:23:00.001+02:00

Viime viikolla huomasin Vero Modassa ihastuttavan riipuksen, jonka hankintaa jäin kovasti puntaroimaan - syystä tai toisesta epäilin sen yhteensopivuutta tyylini kanssa. Päädyin kuitenkin hypistelemään korua toistamiseenkin, ja lopulta kannoin sen kassalle palautusoikeuden huojentamin mielin. Kotiin päästyäni olinkin jo niin palavasti rakastunut tuohon korulippaani uuteen tulokkaaseen, etten voinut kuvitellakaan vieväni sitä takaisin. Ostopäätöspähkäilyn päätteksi hopeinen peuran kallo siis hurmasi minut pahemman kerran.

Vuoden ensimmäiseksi koruhankinnaksi kallo on mielestäni perin onnistunut ja selvästi askel oikeaan suuntaan. Arkisen harmaat asuni jäävät nimittäin valitettavan usein koruja vaille, kun valikoimastani ei löydy mitään yhteensopivaa. Voisinkin ottaa tavoitteekseni keikauttaa korurasiani painopisteen räikeästä kitsch-hupailusta ajattomampiin hankintoihin - jälkimmäisille kun on huomattavasti enemmän käyttöä. Kultasepänliikkeistä tulen silti tuskin koskaan suosikkikorujani löytämään, enkä siihen pyrikään.

Uusi riipus sykähdyttää siinä määrin, että toivomuksissa olisi löytää sille tulevaisuudessa soma kallokaveri jonkin toisen eläinlajin edustajasta :>

Shrug

2011-01-09T16:47:00.001+02:00

Joulun alla vaatehuoneeni sai jälleen ebaysta uuden asukin, tällä erää verukkeella "joululahja itselle". En nyt kuollaksenikaan keksinyt tälle suomenkielistä nimeä, saa vinkata jos jollakulla välähtää. Joka tapauksessa kyseessä on tuollainen selän taakse solmittava pitkula, joka muodostaa päälle puettuna pienet hihantapaiset ja pystykauluksen. Oivallinen kapistus esimerkiksi simppelin pikkumustan maustamiseen!

Joululahjoiko kukaan muu itse itseään vai olenko ainoa, joka käyttää hyväkseen joka ikisen tekosyyn kivojen hankintojen tekemiseen? :>

Just a box with bright-coloured paper, and the whole thing is topped with a bow

2011-01-06T21:17:00.002+02:00

Palasin viimein kotiin huikeat kaksi viikkoa Itä-Suomessa lorvailtuani. Pitkäkestoinen sairastelu latisti hieman mieltäni, mutta siitä huolimatta vietin jokseenkin rentouttavan loman lähimmäisteni seurassa. En kuitenkaan viitsi postata tänne enää näin pitkällä viiveellä kuvia itsestäänselvyyksistä kuten joulukuusesta tai tinan valamisesta, joten tyydyn ainoastaan valottamaan saamieni pakettien sisältöä.

Tällä kertaa kääreistä paljastui muun muassa somaa lasitavaraa ja kauhusävytteistä kirjallisuutta..

...sekä melankolista musiikkia korvilleni.

Sain myös mittavan määrän kaikenlaista hyödyllistä kotitaloustavaraa, joista yllättävän suuri osa oli ilokseni kitsch- ja retroteemaisia :)

Pahoittelut vähäsanaisuudestani, jostain syystä vireystilani vastaa tänään koomapotilaan tasoa :<

Tartu Mikkiin

2010-12-19T23:30:00.001+02:00

Oli palattava vielä tunnustamaan, että löytyi sieltä alennusmyynneistä jotain muutakin. Nimittäin äärimmäisen dorka Mikki-villapaita, joka jakaa radikaalisti mielipiteitä kotitaloudessamme (kuten varmasti missä tahansa muuallakin). En ole vielä itsekään oikein varma, onko neule mielestäni äärimmäisen mauton vaiko mainio, mutta ainakin se tuo pientä hupailua ankeaan ja kaavamaiseen talvipukeutumiseeni. Sitä paitsi Mikki Hiiri oli yksi lapsuuteni merkittävimmistä esikuvista lähinnä harjoittamansa salapoliisin ammatin vuoksi, tahdoinhan nimittäin itsekin vielä tuolloin tienata leipäni yksityisetsivänä :'D

Ps. Rakas Joulupukki, joululahjaksi toivoisin otsikkogeneraattorin, sillä minulta alkavat niin sanotusti olla vitsit vähissä :|

Tyttö ja helmikorvakoru

2010-12-17T23:42:00.001+02:00

Joulukuu on vierähtänyt hurjaa vauhtia vuoden viimeisiin tentteihin valmistautuessa ja flunssaa parannellessa. Lomani alkoi keskiviikkona ja torstaina aloitinkin jo työt, joten kiire jatkuu aina ensi viikon puolelle saakka. Kaiken puuhastelun lomasta löytyi kuitenkin pieni vapaahetki kuulumisteni päivittämiseksi :>

Joululahjametsästyksen tiimellyksessä olen tehnyt itsellenikin muutaman pienen hankinnan. Yllätyksekseni H&M oli aloittanut jo mittavan alennusmyynnin, josta nappasin mukaani vain kolme euroa maksaneen, cameoprintillä koristellun t-paidan. Minulla on taipumus hienojen printtipaitojen haalimiseen vaikka pidänkin niitä pääasiallisesti vain kotosalla, mutta tämä uusin tulokas päätynee kaikessa söpöydessään myös laajempaan käyttöön.

Samaisesta puljusta ostin myös korvakorut, joita olin katsellut jo viikkokausia - timantin, raitarusetin ja jättihelmen yhdistelmä osoittautui lopulta mahdottomaksi vastustaa. Korvakoruja tulee käytettyä nykyään todella harvoin, mutta ehkäpä nämä killuttimet muuttavat tilanteen.

Lopuksi vielä lämminhenkinen tervetuliaistoivotus uusille lukijoilleni, jotka ovat löytäneet tiensä blogiini viimeaikaisesta vähäsanaisuudestani huolimatta :)

Mekko pitsistä ja puuterista

2010-12-03T13:02:00.002+02:00

Eilisen lupaukseni mukaisesti tänään esittelyyn pääsee toinen taannoin hankkimistani mekoista, joka on tällä erää peräisin H&M:ltä. Pikkujoulukausi meinaa jälleen koitua kehnon taloustilanteeni kohtaloksi kauppojen täyttyessä toinen toistaan houkuttavammista helmoista. Etenkin hennesin tarjonta on ollut mieleeni siinä määrin, etten enää pian uskalla siellä pistäytyäkään. Alkusyksystä vielä tuskastelin kauppojen tylsää talvimallistoa, josta ei tuntunut löytyvän mitään mieleistä.

Palataanpa sitten siihen mekkoon. Raitamekon tapaan tyydyin pitkään vain ihastelemaan tätä kaunokaista sen ongelmallisen mallin vuoksi - mielikuva valtoimenaan pursuavasta rintavarustuksesta kun ei varsinaisesti herättänyt ostohalujani. Huomasin kuitenkin haaveilevani mekosta siihen malliin, että sen hankkimatta jättäminen olisi taatusti harmittanut minua myöhemmin. Havahduin tähän todellisuuteen niin myöhään, että mekkoa oli jäljellä enää koossa 36 ja 40. Ensin mainittuun yritin sinnikkäästi mahduttautua, mutta osuin aavistuksissani oikeaan ja ostin pitkän pohdinnan päätteeksi suuremman koon, joka roikkui kaikkialta paitsi kupeista. Muutaman sentin kavennus pelasti kuitenkin tilanteen tuossa tuokiossa.

Mielestäni leninki on oikein soma pari vaikkapa vanhan taskukelloni kanssa, niistä molemmista kun on aistittavissa sellaista vanhan ajan haikeutta ja haurautta. Harmikseni hopeinen aikarautani on kuitenkin hieman liian raskas kaulassa pidettäväksi, tai ainakin se vaatii kannattelijakseen nykyistä vahvemman vitjan.

Odotan jo malttamattomana tilaisuutta, johon voisin uuden mekkoni pukea. Joka tapauksessa se päätynee ylleni viimeistään jouluna, jolloin tahdon ehdottomasti pukeutua parhainpiini. Nyt pitää kuitenkin suunnata vaatehuoneen syövereihin etsimään sopivaa pikkujouluasua huomiselle ennen kuin hyppään avokin kotikonnuille vievän junan kyytiin. Mukavaa viikonloppua! :>

Raitoja, rusetteja ja sirkusviboja

2010-12-02T19:58:00.003+02:00

Tänään minulla oli viimein aikaa kuvata jo aikaisemmin ohimennen mainitsemani mekkohankinnat, jotka tein miltei kuukausi sitten. Ensimmäisenä vuorossa on Gina Tricotin pystyraitaleninki, jonka aluksi sivuutin kun arvelin yläosan mallin aiheuttavan jälleen ongelmia oikean koon löytämisen suhteen. Pari viikkoa mekkoa tuumailtuani rohkaistuin kuitenkin sovituskoppiin, jonne kannoin suosiolla totuttua suuremman koon. Kopissa mekko osoittautuikin ihan kelvolliseksi, mistä seurauksena ostopäätös :) Yläosan ympärysmittaa piti kuitenkin vähän kaventaa, ja nyt tuo raidallinen luomus istuukin paremmin kuin hyvin.

Myös tätä H&M:n vyötärömittaista takkia katselin kauan sillä silmällä, mutta jostain syystä annoin sen jäädä kaupan rekkiin. Muutama päivä sitten kuitenkin oivalsin sen olevan mainio vastine itse tuunaamalleni niittitakille, josta on kehkeytynyt yksi ehdottomista suosikkivaatteistani. Käväisin siis noutamassa jakun pikimmiten parempaan talteen, kun hintakin osoittautui paljon edullisemmaksi kuin olin kuvitellut. Pidän kovasti takin monikäyttöisyydestä: talvella se soveltuu hyvin sisätiloihin ja mahtuu ulkotakin alle, kun taas lämpiminä vuodenaikoina se käynee myös ulkovaatteesta. Tänään paritin jakun mustaan luottomekkoon, jättimäiseen neulehuiviin ja uusiin martenseihin, ja tykkäsin lopputuloksesta hirmuisesti. Yhdessä raitamekon kanssa lopputulos saa hienoisia sirkusvivahteita, joita molemmista vaatekappaleista löytyy ennestäänkin.

Olen yhdistänyt mekkoon usein myös H&M:ltä löytämäni hiusrusetin, joka on kruunattu timantein koristellulla verkolla. Pidän tuosta hiuskoristeesta hurjasti sen kätevän pienen koon ja pitävän kiinnitysmekanismin ansiosta, ja niinpä sille onkin jo muutaman viikon aikana ollut käyttöä todella paljon verrattuna muihin vastaaviin koristuksiini.

Säästän toisen mekkotulokkaan esittelyn huomiseksi, eli lisää helmoja on luvassa tuota pikaa :>

Tuliaisia ja paketointipuuhia

2010-11-29T13:13:00.001+02:00

Englannissa pistäytynyt ystäväni poikkesi eilen meille aamukahveille ennen kotimatkansa jatkamista. Valloittavan seuransa lisäksi hän ilahdutti minua jo etukäteen tuliaiseksi lupailemillaan nahkahansikkailla, niillä jo kauan etsimilläni punaisilla. Joulunpunaiset käsineet sopivatkin mainiosti ensimmäisen adventin viettoon. Nyt on sitten myös talven ensimmäiset glögilasilliset nautittu, punaviinillä terästettynä tietenkin :>

Hansikkaat käyvät perin mallikkaasti yhteen myös leopardikuvioidun baskerini kanssa. Monen mielestä kirkkaanpunaisen värin ja leopardikuvion yhdistelmä on varmasti jotenkin halvan näköinen, mutta minusta se on hyvin toteutettuna miltei lyömätön.

Adventin kunniaksi päädyin myös paketointipuuhiin. Löysin Ikeasta todella somia lahjapapereita, mutta koska en ole ostanut vielä ainuttakaan joululahjaa (!), paketoin sitten kenkälaatikkoni. Punavalkoiset laatikot säväyttävät mukavasti vaatehuoneeni hyllyjä :> Tuota raidallista paperia olisi saanut myös yksittäin myytävänä jättirullana, mutta päädyin kuitenkin pakettiin jossa sai kerralla useampaa kuosia. Raidallinen on silti ihan ehdoton lemppari.

Tästä tulikin näköjään jo sadas postaukseni. Määrä kuulostaa kyllä hurjan suurelta :o

Trust me, I'm a Doctor

2010-11-27T00:19:00.001+02:00

Aivan liian lyhyeksi jääneen syksyn käännyttyä jälleen hyytäväksi talveksi mieleni täyttyi enteenomaisilla kauhukuvilla minua mahdollisesti kohtaavasta hypotermiakuolemasta ja vähintäänkin jäätiköllä halkaistusta kallosta. Niinpä olenkin pyrkinyt kiinnittämään erityistä huomiota talvivaatevarastoni kartuttamiseen, eli tekemään samanaikaisesti sekä käyttökelpoisia että katseenkestäviä hankintoja.

Jalkineet ovat pääasiallinen huolenaiheeni miltei vuodenajasta riippumatta. Silmää miellyttävien kenkien löytäminen ei suinkaan ole ongelmani ydin, mutta harmillisen usein popojen kauneus on suoraan verrannollinen niiden epäkäytännöllisyyteen. Onneksi olen iskenyt silmäni myös maihareihin, jotka soveltuvat Suomen nietoksiin kauniita korkoja paremmin.

Erinäiset maiharit ovatkin näin ollen kuuluneet talvivarustukseeni jo vuosikausia, joskin niiden oikeiden löytäminen vaati rutkasti kärsivällisyyttä: olen nimittäin koeajanut maiharivariaatioita polvipituisista, teräskärkisistä armeijajalkineista aina luistinnyöritettyihin söpöläisiin saakka. Vielä yksikään kenkäpari ei ole kuitenkaan pitänyt pintaansä ajan hampaissa: suurimmassa osassa tapauksia ensin on pettänyt laatu, ja toisinaan taas kengän malli on lakannut soveltumasta alati muuttuvaan pukeutumistyyliini. Ulkomuodoltaan viimetalviset Seppälän maiharit hipoivat miltei täydellisyyttä, mutta keinonahkaisten kenkien lahottua ennätysajassa käyttökelvottomiksi päädyin kerrankin järkiratkaisuun.

Muutama päivä sitten hainkin postista kauan haikailemani Dr. Martensit, joiden ostoa olin taloussyistä viivytellyt. Moinen nuukailu tuntuu tosin näin jälkeenpäin perin kannattamattomalta, kun miettii lukuisiin sekundamaihareihin vuosien varrella uponnutta rahasummaa. Mikäli nämä jalkineet mielii omakseen hankkia, kannattaa kyllä ehdottomasti kääntyä Internetin tarjonnan puoleen: esimerkiksi täällä Tampereella sama kenkäpari olisi maksanut minulle noin 150 euroa, kun Ebaysta sen sai postikuluineen 85 eurolla :)

Uuden kenkähankinnan myötä odottelen siis talven pakkasia aiempaa luottavaisemmin mielin. Pelkissä maihinnousupopoissa en silti suinkaan aio talvea talsia, vaan vein myös muutamat korkosaappaat suutarin käsittelyyn paremman pidon toivossa. Lopputulos ja moisen operaation hinta on vielä toistaiseksi hämärän peitossa, mutta toivon parasta. Millaisilla pukeutumisratkaisuilla te olette varautuneet pakkasiin ja liukkaisiin teihin? :>

Tampere Vintagen satoa

2010-11-24T23:00:00.001+02:00

Viime viikonloppu vierähti aina Pohjois-Karjalasta saakka saamiamme vastavierailijoita kestitessä. Osallistumiseni sunnuntaiseen Tampere Vintage -tapahtumaan olikin näin ollen vaakalaudalla aivan viime hetkiin saakka, mutta onneksi päätin sittenkin antautua ihastuttavien vintageaarteiden vietäväksi kehnosta rahatilanteesta ja pilkkuun asti Rumassa venähtäneestä lauantaiyöstä huolimatta.

Suuri osa tarjonnasta ylitti budjettini mennen tullen, ja niinpä keskityinkin pienten korujen, asusteiden ja laukkujen hypistelyyn hinnakkaampien vaateparsien sijasta. Lopulta kukkaronnyörini heltyivät soman samettiturbaanin kohdalle osuessani. Ostopäätökseen vaikutti suuresti Pakkahuoneella näkemäni vanhempi nainen, joka näytti aivan tyrmäävän hyvältä kimaltelevassa turbaanissaan ja pitkissä saappaissaan! Minulla onkin jo visio siitä, kuinka mainiosti ikääntymisen myötä (toivottavasti!) hopeanharmaaksi vaaleneva tukkani sointuu tähän päähineeseen :D

Mielestäni tämä kyseinen turbaani vaatii rinnalleen näyttävät asusteet ja vahvan meikin, ettei se näyttäisi mustaan hiuspehkooni sulautuessaan aivan pipolta. Onneksi hattua on helppo koristaa vaikkapa sulka- tai cameokoruin :>

But I know that time will fly, and I know it'll be alright

2010-11-18T20:39:00.001+02:00

Olen vasta hiljattain toipunut järkytyksestä, jonka koin maanantaiaamuna kirjautuessani bloggeriin: kuten olettekin ehkä jo huomanneet, miltei kaikki kuvani on tilapäisesti poistettu Photobucketin toimesta ja korvattu kyseisen haista paska-firman logoilla :) Voitte vain uskoa kasvojeni vääntyneen erehdyttävästi Edvard Munchin Huuto-maalausta muistuttavaan ilmeeseen tuon havaitessani. Ymmärrän toki, että sivuston palvelujen ilmaisella käytöllä on rajansa, mutta sitä sen sijaan en ymmärrä, kuinka tuo raja voi ylittyä itsekseen kun en ollut päiväkausiin edes kirjautunut sivustolle, saati sitten ladannut sinne kuviani o_0 Oli miten oli, kuvallisen antini on määrä palata näkyviin ensi keskiviikkona. Siihen saakka blogini ilmiasu on valitettavasti perin ankea, pahoitteluni siitä.

Palattekin varmasti halusta kuulla, missä sitten olen oikein viime aikoina lymynnyt (huom. sarkasmi). Viikonloppu kului Savo-Karjala-akselilla seitsentuntisen kauhuleffamaratonin, vanhojen ystävien tapaamisen sekä isänpäivän vieton merkeissä. Ylläni minulla oli uusi, kiva kolttu, josta en kuitenkaan ehtinyt tallentamaan todistusaineistoa. Niinpä rekonstruoinkin tuon asukokonaisuuden teidän iloksenne jonain päivänä jahka päivänvalo on kuvausaikeilleni suopea.

Alkuviikon olenkin sitten viettänyt koulun ja kodin väliä liukastellen, ja vapaa-aika on vierähtänyt tiiviissä symbioosissa tuon yllä näkyvän nojatuolin kanssa, jonka pehmeään syleilyyn olen uppoutunut lukemaan tenttikirjojani aina yömyöhään saakka.

Lopuksi vielä otos aamuisesta maisemasta, joka yllätti minut lumisuudellaan positiivisesti, sekä kuvallista dokumenttia hiljattain suosimastani lukutoukka-lookista.

Verta ja lateksia

2010-11-10T01:48:00.001+02:00

Pari viikkoa sitten ilmaantunutta maskeerauskutinaa oli jälleen päästävä raapimaan. Niinpä hairahduin taas Punanaamioon, tällä erää maitolateksi mielessäni. Alunperin olin päättänyt pidättäytyä moisista hankinnoista seuraavaan Kuopion visiittiin saakka ja hankkia tuotteet tukkuhintaan, mutta hoksasin ettei minulla olekaan viikonloppuna aikaa Käherrystarvikkeessa poikkeamiseen. Näin ollen kannoinkin kotiini sekä lateksin että entistä juoksevamman tekoveren.

Uusien tulokkaiden koeajaminen veti kiistatta pidemmän korren toisen ajanvietevaihtoehdon ollessa seminaarityön kirjoittaminen. Olisin mieluusti koettanut aukiviilletyn kurkun luomista uusia apuvälineitä käyttäen, mutta lopulta katsoin pienialaisemman ruhjeen olevan parempi harjoituskappale. Siinä osuinkin naulan kantaan, sillä kuvissa näkyvä lopputulos on vasta neljännellä yrittämällä aikaansaatu, ja sekin vielä varsin epätäydellinen. Aikaisemmin olen tehnyt lateksilla vain vanhennuksia ja kulmakarvojen peittämiseen tarkoitettuja läpysköitä, joten kai tämä kokeilu olisi voinut surkeamminkin luonnistua. Ainakin saan ruhjeitten treenaamisesta oivan tekosyyn tärkeämpien puuhien välttelylle :>

Viime aikoina on kyllä tullut kirjoiteltua itselleni niin kovin mieluisan kauhuteeman puitteissa. Toivottavasti tämä hetkellisesti vallinnut painopiste ei ole kuitenkaan alkanut tympäistä lukijakuntaa siellä näyttöpäätteen toisella puolella. Otan muuten mielihyvin vastaan lisää meikki- ja maskeerausideoita, mikäli sellaisia päässänne liikkuu :)

Lopuksi kerrottakoon vielä sellainen ilmoitusluontoinen seikka, että ahkeran postailuni vuoksi photobucketin käyttöoikeudessa uhkaa tulla määräaikaisesti raja vastaan. Niinpä palaankin blogini ääreen tilapäisen ratkaisun löydettyäni (toivottavasti pian koska minulla olisi pari mekkotulokasta esiteltävänäni).

"What a story it is. A tragic tale of romance, passion and murder most foul."

2010-11-06T15:00:00.004+02:00

Muistakaa katsoa Tim Burtonin hellyyttävä Corpse Bride tänään Subilta klo.16.20 :>

Last night your shadow fell upon my mind, awaking memories I just can’t leave behind

2010-11-06T13:17:00.001+02:00

Tänään vietetään vainajien muistelulle omistettua pyhäinpäivää, jolloin moni tuntuu vielä juhlistavan myöhäistä halloweeniakin. Itse joudun kuitenkin harmikseni uhraamaan tämän päivän tentti- ja tutkimuskirjallisuudelle, mutta sen lomassa toivoisin ehtiväni omistaa hetken muun muassa jo edesmenneitten kulttuurivaikuttajien muistelulle. Etenkin Belan ja Boriksen tuotannon koen erittäin huomionarvoiseksi ja itselleni rakkaaksi, näin vain muutamia lahjakkuuksia mainitakseni.

Mukavaa halloweenin jatkoaikaa kaikille! :>

You've stripped my heart, ripped it apart

2010-11-05T21:45:00.001+02:00

Pitkän harkinta-ajan vakuuttamana päädyin jälleen palaamaan Etsyyn, rikospaikoistani pahamaineisimmalle. Päätöksentekoa vauhditti mustaa väriä yhä enenevässä määrin tunnustava vaateparteni, joka oikein huutaa saada rinnalleen ilmeikkäitä koruja ja asusteita. Näin ollen satsasin verrattaen pienen summan valuuttaa saadakseni vastineeksi korun, jota olin jo kauan pitänyt silmällä. Nyt sydämeni sykkii myös klassisissa mustan ja valkoisen sävyissä.

Minulla on jo entuudestaan tuollainen samantapainen sydän riipuksena. Se lukeutuu kiistatta suosikkikorujeni joukkoon, muttei kuitenkaan kirkkaan värinsä ja vaatteiden mallin vuoksi käy läheskään jokaiseen asuun. Nyt tuolla anatomisella korrektiudellaan sykähdyttävällä sydämellä voi maustaa miltei asun kuin asun.

Mille sydämeni onkaan sitten viime päivinä sykähdellyt? Kulttuurintutkimuksen oppeja ja Frankfurtin koulukunnan pessimististä massakulttuuriteoriaa sivuaville kirjallisuusluennoille, kahvila Runossa hyvässä seurassa nautitulle juustokakulle sekä Stockmannilla hypistelemilleni, äärimmäisen kitsch-henkisille joulukoristeille. Voisin myös luetella pitkän liudan seikkoja, jotka ovat vähällä aiheuttaa minulle rytmihäiriöitä ja kammiovärinää, mutta tällä erää annan tilaisuuden kuitenkin vain positiiviselle ajattelulle.

Would you love a monsterman?

2010-11-04T10:15:00.002+02:00

Viimeisimpänä muttei suinkaan vähäisimpänä halloweenpostauksena on vuorossa kurkistus sunnuntain eli sen virallisen halloweeniin viettoon. Tuolloin päätimme kauhuelokuvien katselun lomassa toteuttaa jo jonkin aikaa suunnitteilla olleen maskeerauksen, jonka onnistumisen suhteen olin etukäteen varsin skeptinen. Lopulta kumppanistani kuitenkin kuoriutui perin kelvollinen Frankensteinin hirviö <3

Meikki on tehty Grimasin vihreää Water Make-up-väriä, mustaa kajaalia ja kolmea eri luomiväriä käyttäen, ja aikaa sen väkertämiseen kului liki kaksi tuntia. Tässä prosessissa oli kyllä aivan loppumetreille saakka usko koetuksella, mutta lopputulos yllätti itsenikin ihan positiivisesti.

Lopuksi vielä yhteiskuva, joka lienee halloweenin ääliömäisin mutta silti, tai ehkä juuri siksi, se parhain! :)

Trick or Treat?

2010-11-03T10:05:00.002+02:00

Vastapainona perjantai-illan rosoiselle ja repaleiselle lookille pukeuduin lauantain rientoihin herkullisiin karkkiraitoihin ja kiiltävään pvc:hen - pystyraidat ja pvc kun ovat mielestäni aivan erottamaton parivaljakko.

Punavalkoinen raitakuosi tuo mieleeni toisaalta Marianne-makeisen soman käärepaperin, toisaalta taas kammottavan sirkuksen telttakankaan - näistä mielikuvista kumpainenkin on minulle kovin mieleinen. Makoisa raitapusero on vuosia sitten Vero Modasta hankittu, ja korvakorut puolestaan löytyivät korsetin tavoin Ebaysta.

Oli varsin piristävää pukeutua taas pitkästä aikaa oikein viimeisen päälle korsettiin, korkoihin ja hansikkaisiin. Asukokonaisuuden kruunasi vielä käsivarrellani keikkuva laukku, joka sekin on peräisin käytettynä Ebaysta. Tuo lepakkoveska onkin muistini mukaan aivan ensimmäisiä hankintojani tuolta Internetin ihmemaasta.

Näihin imelän vaahtokarkin ja synkän salmiakin sävyihin sonnustautuneena suuntasin halloweendrinkeille kumppanini käsipuolessa. Läheisen kuppilan listoilta löysimme muun muassa vihreää, hyytelömäistä ektoplasmaa....

...sekä Monsters Ball-nimisen juoman veikeällä mulkosilmällä kruunattuna :> Harmikseni tuo tuimasti tilaajaansa tuijottava drinkki lienee jo poistunut baarin valikoimasta. Ehkä taas ensi vuonna...

Glad Rags and Body Bags

2010-11-02T10:30:00.001+02:00

Postaukseni laahaavat nyt muutaman päivän reaaliaikaa jäljessä, tänään vuorossa viime perjantai. Päätimme aloittaa halloween-viikonlopun vieton elokuvissa käymällä, mikä olikin mainio syy uudelle meikkikokeilulle. Sain idean tähän meikkiin aikaisemmin eräältä anonyymiltä, joka kommentoi violetin silmämeikkini tuovan mieleen sarjakuvien zombit. Tämän mielikuvan siivittämänä sipaisin luomilleni vihreän ja violetin lyömättömän kombinaation, josta tuli oitis suosikkiyhdistelmäni!

Silmän sisänurkkaan laitoin Grimasin kirkasta helmiäisvihreää, jonka levitin kostealla sudilla voimakkaan ja metallinhohtoisen lopputuloksen aikaansaamiseksi. Hiukset taas tupeerasin toiselle puolelle päätä hetken mielijohteesta. Jollei tyylini olisi niin vaihteleva, voisin mainiosti ajaa toisen ohimoni siiliksi ja jättää loput tukasta tällaiseksi pitkäksi reuhkaksi.

Panin merkille tällaisen leuhkan poseerauksen soveltuvan parhaiten silmämeikin esittelyyn, pahoitteluni.

Ylleni puin simppelisti mustaa, jota höystin erikoisemmalla huivilla ja säväyttävillä sukkahousuilla. Repaleinen huivi on viimetalvinen löytöni Asokselta, ja sukkikset puolestaan muutaman vuoden takaiset Lindexiltä.

Pidän noista sukkahousuista aivan suunnattoman paljon, ne kun tekevät jaloista niin kuvottavan näköiset. Nuo tummanharmaat, paikoitellen miltei violettiin taittavat laikut saavat aikaan melkoisen ruumisefektin. Kunpa olisin hoksannut ostaa näitä useammat (tämä oivallus tulee mieleen yllättävänkin usein hienojen sukkahousuostosten jälkeen)!

Kaiken kaikkiaan perjantain asukokonaisuus oli mieleeni aina meikkiä ja tukkaa myöten - ainakin tuli koeajettua paljon uusia juttuja hyvässä halloweenhengessä. Iso kiitos vielä sille anonyymille, joka kivalla kommentillaan edesauttoi uuden suosikkisilmämeikkini syntyä :)

"There's only 365 days left until next Halloween!"

2010-11-01T02:51:00.003+02:00

Kurpitsajuhlan vietto sujui tänäkin vuonna varsin leppoisasti, ja laskenkin jo malttamattomana päiviä seuraavaan kertaan (päiviä tietenkin oikeasti 364 otsikosta poiketen). Täällä blogissa halloween-teema tulee kuitenkin jatkumaan vielä jonkin tovin, sillä viikonloppu piti sisällään paljon sellaista, minkä tahdon jakaa kanssanne. Näin alkajaisiksi tarjoilen teille kuolettavan makoisan kattauksen erinäisiä halloween-herkkuja :)

Kirpeät kallot ja suklaiset silmämunat maistuivat punaviini kera nautittuina. Teemaan sopiva Dracula-juoma on peräisin Saksasta.

Juhlan kunniaksi päätimme myös leipoa muffinsseja, joille löysimme läheisestä putiikista varsin oivalliset pääkallokupposet.

Pick your Poison!

Muffinssit on tehty Sunnuntai-suklaakakkujauhoista. Lisäsin taikinaan vielä levyllisen suklaata ja kuorrutin kakut tavalliseen tapaani mastamattomasta tuorejuustosta ja valkosuklaasta tehdyllä mömmöllä. Löysimmepä vielä Tiimarista tuollaista kimaltavaa, vihreää tahnaakin, joka kyllä kruunasi koko potin! Lopputulos maistui aivan syntisen hyvältä, nams.

Tuo ihastuttava aivomuffinssi on puolisoni käsialaa. Omista tekeleistäni mieluisin on ehdottomasti tuo tikattu Frankenstein-kakku :D

House of Wax

2010-10-29T15:02:00.001+03:00

Aiemmin esitellyn vampyyrin purema-kyhäelmäni jälkeen mielessäni on vilissyt roppakaupalla uusia vahavisioita, joiden toteuttamista tahtoisin yrittää mikäli aika vain antaisi periksi. Onneksi myös armas avokkini on varsin innostunut tästä uudesta verta pulppuavasta ajanvietteestä, ja niinpä hän pääsikin tällä erää mallikseni. Askartelin hänelle siis auki viilletyn ranteen - toki vain vahaa ja tekoverta käyttäen.

Näin jälkeenpäin huomaa monia seikkoja, jotka olisi maskeerauksessa voinut tehdä toisin. Ainakaan juoksevampi tekoveri ei olisi ollut pahitteeksi, mutta ensiyrittämäksi lopputulos on kuitenkin varsin kelvollinen :) Voi kuinka tahtoisinkaan palata uudestaan koulun penkille maskeeraajan titteliä tavoittelemaan!

Nyt onkin sitten aika polkaista käyntiin sen paljonpuhutun halloweenin juhlinta. Blogimatskua kertynee viikonlopun mittaan kiitettävästi, joten postailen sen minkä kauhuleffamaratonieni lomassa ennätän - jos ennätän :>

Dark ride is about to begin

2010-10-28T21:00:00.002+03:00

Tulin kirjaamaan vielä viimeiset fiilistelyt ennen h-hetkeä eli halloweenia, jonka viettoon otankin varaslähdön jo huomenissa. Virittäytykäämme tänään painajaismaisiin tunnelmiin tällä muutaman vuoden takaisella tivoliotoksella. Mieleni halajaisi päästä valokuvaamaan tuota selkäpiitä karmivaa sirkustunnelmaa enemmänkin jos siihen vain suinkin tarjoutuisi tilaisuus.

Phantoms of the night, Beware the departure of sunlight

2010-10-27T22:28:00.003+03:00

Kaikki varmasti jo tietävätkin kauanodotetun halloweenin olevan jälleen ovella, ja niinpä olikin jo korkea aika ryhtyä toimenpiteisiin ja haalia tykötarpeita viikonlopunvieton varalle. Kauppareissuni pääasiallinen etappi oli Punanaamio, jossa väenpaljous lähenteli uhkaavasti jo Hullujen päivien tasoa. Yllättäen iskenyttä maskeerausmaniaa oli kuitenkin lääkittävä, ja lopulta sain kuin sainkin ujutettua itseni aina niin houkuttelevaa Grimasin hyllyä kopeloimaan. Heräteostoksena avokin yllyttäessä nappasin mukaani myös vahaa, jota en malttanut olla heti kokeilematta - lopputuloksena vampyyri-look puremineen päivineen.

Väsäsin puremajäljet tuollaisella laadultaan hivenen kyseenalaisella vahalla, jonka löysin Punanaamiosta 1,90 eurolla. Väri on todella soma mutta äärimmäisen epäkäytännöllinen, oma ihonvärini kun ei ole lähelläkään vaaleanpunaista. Lopputulos on kuitenkin ihan siedettävä mielestäni.

Samaisesta putiikista ostin myös Duon mustan ripsiliiman, jota voin suositella ihan vilpittömästi. Mainiota tavaraa toisin kuin luottomerkki Grimasin ripsiliima, joka lienee valehtelematta sarjan surkein tuote.

Edellämainittujen ohella meikin kulmakiviä ovat Grimasin tekoveri sekä Manic Panicin Vampire red-poskipuna luomivärin virkaa toimittamassa.

Loppuviikosta olisi tarkoitus kokeilla muittenkin kauhulookkien toteutusta. Postauksia siis luvassa mikäli kokeilut eivät mene aivan penkin alle.

Fangs were flying, capes were torn

2010-10-24T22:09:00.002+03:00

Lomaviikolla tekemäni mummolavisiitin lisäksi hypistelin myös vanhempieni luokse jäänyttä irtaimistoani. Kaivoin vanhat pelini esiin komeroitteni kätköistä, ja hymynkare nousi huulilleni etenkin nostalgista Bram Stokerin Dracula-peliä ihastellessani.

Pelin tarkoituksena on seikkailla hämyisässä majatalossa, jossa vieraitten joukkoa vaanii verenhimoinen kreivi Dracula. Taustanauhalta kuuluva kellonlyönti ilmoittaa kierroksen loppuneen, jolloin on aika kokoontua yhteen ja nostaa uusi kortti, joka määrää sen, mitä pelaajan tulee seuraavan kierroksen ajan tehdä. Dracula ja hänen vampyyrikätyrinsä tietenkin pureksivat kanssapelaajiaan sen minkä kerkiävät, joten pimeissä huoneissa kehenkään ei ole luottaminen. Jaiks!

Meillä oli tapana pelata tuota kyseistä peliä ala-asteikäisinä aina erään ystäväni syntymäpäivillä: kynttilöillä valaistu asunto, sympaattisesti lavastetut puitteet lukuisine muovihämähäkkeineen, ja pisteenä i:n päällä suden ulvontaa ja kirkonkellojen kumua soittava c-kasetti <3 Olinkin siis varsin mielissäni löytäessäni tuon pelin itselleni kirpputorilta muutama vuosi sitten, vaikka yhtä lapsenmielistä ja tunnelmaan antaumuksella heittäytyvää peliseuruetta onkin näin parikymppisenä hankala löytää ;)

Minulla oli kyllä onnea löytäessäni pelin aivan uudenveroisessa kunnossa: laatikosta paljastui niin aimo liuta käyttämättömiä kutsukortteja kuin rasiallinen tyystin koskemattomia kulmahampaitakin.

Tehtävänannot tuntuvat näin vanhemmalla iällä varsin hupaisilta kuten allanäkyvistä korteista voi lukea :'>

Ehkäpä vielä joskus pääsen "verestämään" lapsuusmuistojani tämän pelin parissa. Halloweenviikonlopun ohjelmaan peli tuskin kuitenkaan päätyy, sen pelaaminen avokin kanssa kaksin kun olisi perin typerää :/

Kello raksuttaa mennyttä aikaa

2010-10-22T18:00:00.005+03:00

Valitettavan nopeasti kuluneen lomaviikkoni ansiosta minulle tarjoutui mahdollisuus tavanomaista pidemmän viikonvaihteen viettoon kotikonnuillani. Aikani käytin lähimmäisteni tapaamiseen ja muun muassa mummolan aarteiden tutkimiseen. Tällä erää löytöretkeilyni poiki myös pienen kotiinviemisen :>

Löysin mummoni kirjahyllystä ennennäkemättömän unikirjan (mummolla on niitä monia). Tämä yksilö tuntui olevan muita vanhempi ja jo kansilehtensäkin aikojen saatossa menettänyt. Unien tulkinnat on mielestäni muotoiltu varsin veikeästi:

"Sukellusvene: Olet kietoutunut vuodevaatteisiisi unenpöpperössä",

"Suklaa: Joudut kommellukseen".

Harmikseni nämä suuret aitan avaimet ovat vielä käytössä, enkä näin ollen voinut kähveltää niitä itselleni.

Laatikon verran todistusaineistoa siitä, kuinka ihmiset näyttivät kauniimmilta vanhoissa valokuvissa - käsittämätöntä ja niin epäreilua.

Viimein saankin ilon esitellä teille ihastuttavan löydön, jonka sain napata mukaani mummolan kätköistä. Kyseessä on aikoinaan isoisälleni kuulunut taskukello, jonka alkuperästä tai valmistusvuodesta minulla ei valitettavasti ole tietoa. Nettisivujensa mukaan valmistaja näyttäisi kuitenkin siirtyneen taskukelloista rannekelloihin 30-luvulle tultaessa, joten melkoisen vanha tämä armas aikarautani tuntuu siis olevan :>

En saata olla ihastelematta noita upean yksityiskohtaisia viisareita :o

Ja mikä parasta, kelloni raksuttaa yhä tämän valloittavan pikku koneistonsa voimalla!

I'll suck the noodle right outta their heads and half an hour later, I'm hungry again!

2010-10-22T01:55:00.003+03:00

Vuoden synkin juhla on taasen ovella, minkä ansiosta markettien hyllyt notkuvat jokavuotiseen tapaansa kurpitsalyhdyistä ja kumilepakoista. Useimmiten halloween ei juuri tuota kummempaa jalansijaa Suomessa saavutakaan, kun kalmankatkuinen kauhukavalkadi saakin jo pian väistyä tuhatpäisen joulupukkiarmeijan tieltä. Onneksi on kuitenkin olemassa myös tahoja, jotka juhlistavat karmaisevaa kekriä totuttua antaumuksellisemmin :>

Tänään (tai oikeammin jo eilen) alkoi yhdessä suosikkiravintolassani Classic American Dinerissa Halloween-viikot, minne suuntasimmekin puolisoni kanssa syysloma-aterialle. Paikan sisustus on kovasti mieleeni shakkiruutuineen ja mintunvihreine sohvineen, ja lienee turha edes mainita halloweenkoristeiden räjäyttävän potin aivan totaalisesti. Lopputulos on juuri sopivan gothabilly ja kitsch <3

Ruokalistalta löytyy purtavaa jos jonkinmoiselle hirviölle^

Varoituksen sanasena kerrottakoon noiden aterioiden olevan niin suuria, että pysyn varmaan kylläisenä aina siihen ensi viikolla juhlittavaan halloweeniin saakka :o

Autumn Harmony

2010-10-12T15:54:00.002+03:00

Syksyisiä suosikkiotoksia kuva-arkistojeni kätköistä - varsin yhteensopivia tämänhetkisen mielenmaisemani kanssa.

Dressed in black from toe to head singing "Bela Lugosi's still undead!"

2010-10-10T23:26:00.001+03:00

Orastavan syksyn mittaan rekkini ovat saaneet täydennystä lukuisista mustista vaatekappaleista, joita ilman vaatekaappi ei vain yksinkertaisesti tunnu toimivan. Kylmenevien kelien varalle on tullut hamstrattua niin 100 denierin sukkahousuja, pituutensa puolesta miltei mekon virkaa toimittavia t-paitoja ja varsin käytännölliseksi osoittautunut välikausitakkikin klassisen trenssini rinnalle. Jopa uudet pillifarkut etsiytyivät taannoin vaatekaappiini, missä ne edustavat minimaalista kaksilahkeisten vähemmistöä mekkojeni ja hameitteni suuressa joukossa.

Oheisissa kuvissa dokumentoituna viimeaikaisia ostoksiani. Kuten kuvista huomaa, silmääni miellyttää entistä enemmän kokomusta ja vähäeleisempi pukeutuminen. Aina ei vain jaksa revitellä kirjavilla kuoseilla.

Bolero - Pieces

Toppi - H&M

Farkut - Dr. Denim (Carlings)

Vyö - kumppanilta kähvelletty

Kengät - Demonia (2nd Hand)

Ja vielä yksi otos päätöntä menoa kompensoidakseni. Otsatukka teki paluun - jälleen<3

Nyt riennän käynnistämään suosikkisarjani Dexterin kauanodotetun 3.tuotantokauden :> Kivaa viikonvaihdetta!

You want a mountaintop with a little castle, and you wanna name our kids Morticia and Fester

2010-10-09T18:44:00.001+03:00

Pyhitimme tämän päivän avopuolisoni kanssa uuden kotikaupunkimme kirpputori- ja divaritarjontaan perehtyen, ja yllättävän monia mukavia aarreaittoja löysimmekin :> Oma ostossaldoni jäi kuitenkin varsin pieneksi kumppanini kahmiessa mukaansa onnekkaita löytöjä toinen toisensa jälkeen.

Vaan tärkeintähän ei suinkaan ole määrä vaan laatu, ja niinpä tämä ainokainen second hand-hankintani ilahduttaakin minua suuresti. Kyseessä on siis Addams Familyn 2. tuotantokausi, jonka korjasin parempaan talteen 10 euron hinnalla. Ensimmäistä osaa ei harmikseni näkynyt divarien runsauttaan notkuvilla hyllyillä, mutta kyllä tässäkin riittää katsottavaa 8,5 tunnin verran :>

Uuden boksin kera onkin hyvä jatkaa värjyvää viikonlopunviettoa, ja samalla virittäytyä jo kovaa vauhtia lähestyvän halloweenin tunnelmiin <3

I should have known, each dress you own is a loaded gun

2010-10-07T18:07:00.003+03:00

Ilokseni pääsenkin esittelemään teille eilen mainitseemani mekkoa odotettua aikaisemmin, kiitos tänään kotiovellani vierailleen postinjakajan :> Tämä sydämeni varastanut kaunokainen on Criminal Damagen käsialaa ja säästön vuoksi Ebaysta hankittu. Eipä olekaan tullut pitkään aikaan ostettua tällaisten "underground-orientoituneiden" valmistajien vaatteita :o

Räpsin näitä kuvia tuntitolkulla saadakseni upeasta tulokkaastani edustavan otoksen, mutta siitä huolimatta kokovartalokuva jää nyt puuttumaan - yksityiskohtaisempia kuvia on sitten senkin edestä:

Kuten kuvista näkyy, on mekko lukuisia pikku yksityiskohtia pullollaan. Satiinirusetteja, kurkistusaukkoja, sametinpehmeitä pilkkuja ja myös sopiva määrä läpinäkyvyyttä - mitä muuta voisi enää vaatiakaan? Kyllä tässä mekossa ja uusissa pitsihansikkaissa kelpaisi punaviini tunnelmallisen syysillan kunniaksi korkata, niin kliseiseltä kuin se kuulostaneekin :)

Ravens land upon her hair

2010-10-06T13:51:00.001+03:00

Viikonvaihteessa tein muutamia syksyisen synkkiä asustelöytöjä vaatehuoneen antimiani koristamaan. Mainitsinkin jo aikaisemmin olevani huono pitsiinpukeutuja, vaikka kyseisestä materiaalista kovasti pidänkin. Tuo kaunis kangas on kuitenkin vaivihkaa etsiytynyt vaatekomerooni pienten yksityiskohtien muodossa - tällä erää hansikkaina.

Jos pitsi kerran oli minulle melko vieras tulokas, niin sitä ovat myös nämä käsineet. Vaikka moiset varsin kauniita ovatkin, en ole silti koskaan osannut käyttää niitä pelkkinä asusteina. Tämä uutukainen pari hurmasi minut kuitenkin tyystin heti ensi silmäyksellä. Nämä sopinevat täydellisesti erääseen upeaan mekkoon, jonka saapumista odotan parhaillaan :> Tämän kauniin käsineparin ansiosta koru- ja asusteostosteni painopiste saattaa jopa siirtyä viimeaikaisesta rintaneulamaniasta hervottomaan hansikashamstraukseen! Etenkin punaisia nahkahanskoja haeskelen parhaillaan...

Hansikkaat - KappAhl

Näin ilmojen viiletessä myös päähinehankinnat ovat ihan perusteltuja. En siis epäröinyt hetkeäkään nähdessäni yksinäisen sulkahiuspannan Seppälän hyllyllä, etenkin kun tuo korpinmusta kyhäelmä oli tavanomaista muhkeampi ja perin tukevarakenteinen. Kerrankin olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan, olin nimittäin juuri ennen ostosreissuani katsellut Etsyn sulkasatoa sillä silmällä. Tätä hankintaa rohkenisin väittää miltei täydelliseksi: päätä mukailevan mallinsa puolesta sen uskaltaa pukea syysmyrskyynkin, ja väritys taas käy yhteen kaiken kanssa.

Darum lieb ich alles, was so rot ist...

2010-10-03T18:57:00.002+03:00

Reilu viikko sitten vietettiin pukeudu punaiseen-päivää, josta kuitenkin kuulin harmikseni liian myöhään. Punainen on yksi ehdottomista lempiväreistäni, ja vaatekaapistakin sitä löytyy kiitettävä määrä. Niinpä punaisen päivän missaaminen otti niin kovasti päähän, että kompensoin harmistumistani klikkaamalla virtuaaliseen ostoskoriini erään tavattoman kauniin kenkäparin, jonka hankinnan suhteen olin pitkään kahden vaiheilla. 29 euron hinta näin tajunnanräjäytävistä jalkineista osoittautui siis lopulta liian matalaksi vastustaa.

Kengät - Nelly.com

Kengät jalassani saan huterat 14 senttiä lisää pituuteeni, joten kynnys uskaltautua niissä ulkomaailmaan on melkoinen. Ystäväni kokemukset näistä samaisista jalkineista syövät itseluottamustani entisestään - kengistä kun tuli roskiskamaa heti ensimmäisen, varsin lyhyeksi jääneen käyttökerran päätteeksi :0 Noh, rohkeutta kerätessään näissä voi ainakin lepuuttaa silmäänsä vaikkei ihan heti ulkoilmaan uskaltautuisikaan :>

Start wearing purple

2010-09-28T15:37:00.001+03:00

Sain viime yönä unen tuloa odotellessani idean, että tänäänhän sitä voisi vaikka meikata violetilla. Ei sinänsä kummoinen oivallus etenkin sen huomioon ottaen, että violettia silmämeikkiä suositellaan nimenomaan vihreitä silmiä korostamaan. Juuri siitä syystä olenkin ollut niin tympiintynyt koko väriin (meikkipaletissa), että olen vältellyt sen käyttöä ihan tietoisesti muitakin ihmisiä meikatessani. Kehoittaisin ihan jokaista antamaan toisinaan mahdollisuuden muillekin väreille kuin niille "oikeaoppisille" suosituksille.

Tänään tahdoin kuitenkin tehdä todella voimakkaan silmämeikin, jossa on muutakin kuin se perinteinen luomivakoon piiloutuva banaanivarjostus. Silmän sisänurkkaan levitin Grimasin helmiäisvalkoista, keskelle räikeää pinkkiä ja ulkonurkkasta aina kulmaluulle saakka tummaa mutta varsin sähäkkää violettia (ensin käytössä oli murretumpi helmiäisvioletti, joka kuitenkin hailakoitui häivyttäessä aivan liian neutraaliksi). Sama käsittely on toistettu myös alaluomelle, ja toki meikissä on mukana myös nestemäinen rajaus ja irtoripset.

Lopputuloksessa ei ole moittimista, mutta näissä kuvissa tuo meikki on todella paljon vaaleampi kuin luonnossa. Siinäpä lieneekin pääasiallinen syy sille, ettei meikkipostauksia tule tehtyä kovinkaan usein. Turhauttavaa vakuutella, että "kyllä tämä luonnossa näytti ihan kivalta" :D

Täysin muokkaamaton kuva meikistä

Meikki ilman irtoripsiä

Tämä alin kuva antanee parhaimman käsityksen meikin todellisesta väriskaalasta, noissa muissa kun luomiväri muistuttaa enemmän jotain laventelinsinistä kuin kunnon violettia >:(

Tuskin violetti vastaisuudessakaan ihan arkimeikkiini päätyy, mutta överiksi vedettynä lopputulos on kyllä varsin miellyttävä. Iho näyttää valkoiselta ja silmät entistä vihreämmiltä, nams!

Saksasta kotiinkannettua, osa 3.

2010-09-27T14:35:00.001+03:00

Matkalla tuli tehtyä hankintoja miltei kaikilta mahdollisilta materian osa-alueilta uuden asunnon seiniä koristavista postikorteista aina kauniisiin kahvikuppeihin saakka. Vaate-, asuste- ja korulöydökset onkin jo käyty läpi muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, ja tänään näytille pääsevät sekä uusimmat kirja- että levyaarteeni.

Yllätyksekseni löysin eräästä berliiniläisestä kirjakaupasta Vintage Dita-nimisen teoksen, jonka olemassaolosta minulla ei ollut entuudestaan pienintäkään vihiä. Siihen mennessä olin kiertänyt suosikkikaupunkini putiikkeja ja ostoskeskuksia jo pari päivää ostamatta kuitenkaan mitään, joten hakeuduin hyvän omatunnon ja kirjan kera kassan tuntumaan alta aikayksikön.

Kyseinen teos on Marquis-fetissilehden (pää?)toimittaja Peter W. Czernichin aikaansaannosta, ja näin ollen sen sisältö painottuukin enemmän paljaan rintavarustuksen esittelyyn kuin eleganttiin pukuloistoon (vrt. täällä aiemmin mainittu Burlesque/ Fetish and the art of teese). Edeltänyt lausahdus ei suinkaan ollut moite: kansien välistä löytyy joka tapauksessa varsin valloittavia otoksia aina vuodelta 1996 lähtien.

Myös Sofi Oksasen Puhdistuksen saksankielinen käännös Fegefeuer päätyi Bayreuthissa ostoskoriini sisintäni jäytäneen koti-ikävän myötävaikutuksesta. Samainen teos löytyy kirjahyllystäni toki myös armaalla äidinkielellä, mikä mahdollistaakin käännöksen ja alkuperäistekstin vertaamisen (tämä kiinnostanee erityisesti kääntäjä-avokkiani). Plussaa myös siitä, että kirja sopii täydellisesti lukulasieni väriin! :>

Berliinin elokuvamuseon myymälästä olisin löytänyt loputtomasti kotiinviemisiä. Yksi ehdottomista hankinnoista oli Christopher Isherwoodin teos Leb wohl, Berlin (Goodbye to Berlin), johon Cabaret-musikaali perustuu. Tuohon musikaaliin puolestaan perustuu samanniminen elokuva, joka on kiistämättä yksi suosikeistani. Itseasiassa aloitin bloginikin Cabaretista peräisin olevalla Willkommen-videolla :)

Kirjan ohella tein museosta ihania postikorttihankintoja. Seinällämme komeilevat Nosferatut ja Caligarit kumppaneineen esittäytynevät armaalle lukijakunnalle myöhemmin mahdollisen asuntopostauksen yhteydessä.

Myös elokuvamusiikkia olisin voinut hamstrata Berliinistä levykaupalla. Valinnanvaikeus yltyi lopulta niin ylitsepääsemättömäksi, että päätin olla ostamatta mitään :D Myöhemmin eteenki osui kuitenkin Rocky Horror Picture Shown soundtrack vastustamattomaan 5 euron hintaan, ja näin ollen siitä tulikin ainoa levyhankintani. Siinäpä vasta toinen mainio elokuva hulvattomalla musiikilla säväytettynä <3

Saksasta kotiinkannettua, osa 2.

2010-09-23T13:24:00.001+03:00

Saksan ostoksilla jatketaan, tällä erää luvassa hivenen synkempää satoa.

Parhaat löytöni tein New Yorkerista, mistä ostin pitkän harkinnan päätteeksi näppärän vetoketjulaukun. Tuumailin tosin jälkeenpäin, josko kyseessä olikin hutiostos. Hivenen epäkäytännöllisen pienestä koostaan huolimatta tuo pussukka on kuitenkin päässyt käyttöön jo lukuisia kertoja, ja olen siihen perin ihastunut. Tuosta olisi kärsinyt kevyesti maksaa enemmänkin kuin kympin. Laukun kaveriksi löytyi myös astetta rosoisempi ruusu tuon edellisen postauksen imelän ruusurintaneulan tasapainottamiseksi :>

Myös lämpeneminen uudelle vyölleni oli aluksi hidasta, mutta nyt sekin on osoittautunut loistohankinnaksi. Mukava huomata tekevänsä harkittuja ja onnistuineita ostoksia kerrankin :)

Lopuksi vielä yksi yliopiston vessassa napattu matkaotos. Sää oli niin jäätävä, että oli pakko ostaa myös tuollainen päättymätön huivi (näin dramaattisesti ilmaistuna). Oikein kätevä keksintö mielestäni, minä kun en jostain syystä osaa solmia huiveja kaulaani ilman että niiden päät liihottelevat omia aikojaan milloin missäkin. Oli pakko myöntyä ostamaan myös tuollainen outo hiuspanta, jotta selviäisin huonoista otsatukkapäivistä.

Tätä ja aikaisempaa postaustani vertaamalla saakin melko valaisevan käsityksen siitä, kuinka tyylilliset mieltymykseni ailahtelevat ääripäästä toiseen (eipä sillä etteikö tuo seikka olisi varmaan ilmennyt jo aikaisemminkin blogini välityksellä). Onneksi en koe sitä enää ongelmana toisin kuin vielä muutama vuosi sitten koettaessani löytää epätoivoisesti jonkin valmiin uoman johon mukautua. Löytyykös lukijoiden joukosta muita useitten mieltymysten välillä tasapainoilevia pukeutujia? o_0

Saksasta kotiinkannettua, osa 1.

2010-09-22T16:03:00.001+03:00

Matkastahan on jo vierähtänyt ihan hyvä tovi, mutta vähäiset hankintani ovat jääneet toistaiseksi esittelemättä. Niinpä tiedossa on vielä näin jälkikäteen muutama postaus aiheesta. Ensimmäisenä vuorossa ovat hempeimmät ostokseni.

Kuten kuvasta voi päätellä, olen viime aikoina sijoittanut entistä enemmän pieniin yksityiskohtiin. Rintakorut ovat ehdottomasti uusin ihastukseni helppoutensa vuoksi: esimerkiksi kaulakorut ovat paljon pulmallisempaa puettavaa erilaisten päänteiden vuoksi, mutta rintaneulan voi ongelmitta kiinnittää lähes mihin puseroon tahansa. Saksasta kotiin lähtikin kolme uutta koristusta. Kauniin elinympäristöni myötävaikutuksen voi kyllä havaita varsin romanttisista koruvalinnoistani :> Syytän tästä niitä puistoja linnoineen, suihkulähteineen ja ruusutarhoineen!

Vaatteita löysinkin sitten melko vähän - liekö syynä sitten ollut kehno tarjonta vaiko kiristyneet ostokriteerini. Tämä Fishbonen mekko läpäisi kuitenkin seulani. Mekko on nimittäin hyvin istuva olematta kuitenkaan kuristava, ja siinä on myös söpöilyä sopivassa suhteessa; yleensä kun olen huono pukeutumaan pitsiin vaikka se kovasti silmääni miellyttääkin. Vyötäröä koristava rusetti on toki aina plussaa :) Mekon väri ja kuviointi selviävät paremmin alla olevasta kuvasta.

Just give me a pain that I'm used to

2010-09-19T15:56:00.002+03:00

Heräsin tähän päivään luissa ja ytimissä asti tuntuvan kolotuksen saattelemana. Tällä erää jomotus on kuitenkin merkki siitä, että eilinen sujui mainiosti! Järjestimme nimittäin sisarelleni yllätyssyntymäpäivät ja veimme hänet tankotanssin yksityistunnille. Minulla oli tietenkin näppini pelissä synttäriohjelman laatimisessa :>

Oman tankoni hankin jo toukokuussa 2008, mutta vasta eilen pääsin ensimmäistä kertaa oppimaan lajia asiantuntijan opastuksella. Viimeiset pari vuotta olen treenaillut yksinäni ihan kotioloissa lähinnä muiden harrastajien videoita katsellen. Edistymiseni onkin ollut varsin hidasta ja innostus tankoiluun vaihtelevaa: nytkin takana on pitkä treenitön ajanjakso, mikä selittänee mojovat lihaskipuni. Eilisen tunnin liikkeet olivat minulle toki jo entuudestaan tuttuja, mutta oli silti todella mukava päästä tekemään sarjaa. :)

Aikomuksenani on lähitulevaisuudessa aktivoitua lajin parissa ja osallistua kurssiopetukseen nyt kun siihen viimein tarjoutui kauan odottamani mahdollisuus (Itä-Suomessa kun ei tietenkään tankotanssia ole voinut harrastaa :< ). "Vaatimattomaksi" tavoitteekseni voisin asettaa muun muassa Supermanin ja Knee holdin oppimisen. Lisää ruhjeita ja mustelmia siis luvassa <3

Syksyinen seilori

2010-09-17T14:58:00.001+03:00

Syystä tai toisesta koko kesä tuli kuljettua pääasiallisesti mustissa, minkä vuoksi sisäisen seilorini mielikuvituspaatti oli likellä jäädä talviteloilleen. Tänään silmäkulmastani löytyi kuitenkin sen verran pilkettä, että saatoin vihdoinkin valikoida ylleni tavanomaista pirteämmät pukimet.

Kuvasaldo jäi tällä erää hivenen köyhäksi, uudesta asunnosta kun ei ole vielä löytynyt sopivaa paikkaa itselaukaisimella kuvaamiseen. Otokset esittävät kuitenkin toissakesäistä kirpputorilöytöäni, jolle minulla on toistaiseksi ollut valitettavan vähän käyttöä. Syynä siihen on paidan ongelmallinen malli: tämä suomalaista tuotantoa oleva, punaisin ankkurein koristettu ihanuus kun on vyötärömittainen ja vieläpä resorilla varustettu. Keksin onneksi yhdistää puseron neuletakkiin ja korkeavyötäröiseen kellominihameeseen :>

Otin käyttöön myös ensimmäistä kertaa tänä syksynä nilkkurit ja baskerin.. ehkäpä alan taas pikkuhiljaa päästä jyvälle syyspukeutumisen saloista!

Kakkukahvit

2010-09-15T20:13:00.001+03:00

Tuolta viime postauksessa mainitsemastani Circus meets Burlesque -ilottelusta lähti kotiinviemisiksi muutakin kuin hyvää mieltä ja roimasti asuinspiraatiota tulevien kemujen varalle. Iskin nimittäin silmäni Bellerina Designin myyntipöydällä komeilleeseen muffinssirintakoruun, ja palasinpa vielä hetken harkinnan jälkeen noutamaan tuolle leivonnaiselle myös kahvikupin kaveriksi. Varsin imeliä ovat väritykseltään nämä uudet löydökseni, mutta tällä synkän syksyisellä sadesäällä ne tuovat kuitenkin kaivattua kontrastia mustavoittoisiin asuihini.

Koska enemmän on loogisesti enemmän, yhdistin kaksi rintakorua yhdeksi varsin massiiviseksi kokonaisuudeksi :> Tässä siis kaakku raitarusetilla kruunattuna...

..ja vielä kuva kupposesta.

Kangaskakku ei kuitenkaan tyydytä makeannälkääni, ja siispä riennänkin pidemmittä puheitta omenapiirakan tekoon :) Mukavaa ja makoista illanjatkoa<3

Get up and shake the glitter off your clothes now

2010-09-12T17:56:00.001+03:00

Vietettyäni varsin hidastempoista, pitkälle iltapäivään venähtänyttä aamua päätin koota itseni ja palata pitkästä aikaa armaan blogini pariin. Katy Perryn tapaan en suinkaan viettänyt iltaani Vegasissa, vaan pöllyääpä se glitteri täällä Tampereellakin. Lauantai-illan huumaa tuli nimittäin koettua eilen Circus meets burlesque -tapahtuman tiimoilta.

Moista pukujuhlaa edelsi totta kai uuvuttava asunvalintarumba vaatehuoneen syövereissä. Harmikseni ylleni valikoitui hieman tylsähkö kokonaisuus - kera kivojen asusteiden kuitenkin. Tuo jo kauan sitten hankkimani fascinator pääsi viimein arvoisiinsa kemuihin, ja sen kaveriksi puin Gina tricotista ennen Saksaan lähtöä löytämäni helmirannekorun.

Ilta piti sisällään upeaa old-school-sirkustunnelmaa ja äärimmäisen viihdyttäviä esiintyjiä, joista esimerkkeinä mainittakoon...

häikäisevä Lou Lou D’vil,

jalka-akrobatiallaan hämmästyttänyt Miss Catherine

sekä manlesque-tähti Frank Doggstein.

Ensi vuotta odotellessa!